- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tukko yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tukkia main. sanat. — karjala tai suomi → turjansaame tokka ’pensas, pehko; häpykarvat; (Friis) kimppu’; nuorempia lainoja pohjoissaame dukˈkâ ’lintuparvi’, inarinsaame tukko ’kimppu, nippu’ (← sm) ja koltansaame tukkă (kildininsaame) ’selkäsiima; pieni joukko tai lauma; tukku’ (← karjala). suomi → nykyruotsi murt. Suomi tokko ’kimppu, nippu’; karjala → venäjä murt. túkač, tukáč ’olki-, vilja- tai pellavakimppu’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukku ’(liinasta kääritty) mytty’ |
|---|---|
| karjala | tukku ’keko, kasa; nippu, kimppu; joukko’, tukussa ’kasassa, nipussa, koossa’, tukuta ’kerätä kokoon, koota yhteen; kasata’ |
| lyydi | tuk ’kasa, läjä’, tukuta ’kerätä kokoon’ |
| vepsä | tuk ’kimppu, nippu; kokkare, paakku’ |
| vatja | (Tsv) tuk ’heinä- tai olkitukku; tupsu’, tukitta ’korjata nipuiksi’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tukka, tukistā |
|---|---|
| karjala | tukka, tukistoa ’tukistaa’ |
| lyydi | tuk ’hius’ |
| vepsä | tuk ’hius’, tukad ’hiukset, tukka’ |
| vatja | tukke̮, tukka ’töyhtö’ |
| viro | tukk (g. tuka) ’otsatukka’, (Wied) tukistada ’tukistaa’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| koltansaame | koltansaame to´kkĕ ’hevosenharja, töyhtö’, kildininsaame tokk ’(kissan tai koiran) niskakarvat’ (voi olla myös vanha laina ← itämerensuomi). |
|---|
pohjoissaame dukˈke ’hiustupsu’ ← suomi.