kul­ta­kel­lo

substantiivi/ˈkultɑˌkelːo/
Jaa

Yhdyssana: kulta + kello

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kullasta valmistettu tai kullanvärinen kello

Esimerkkilauseet

Hän tiesi, että kristianialainen salapoliisi Asbjörn Krag omisti tämän vanhan, omituisen kultakellon, jolla oli oma tarinansa Harald Vikin suvussa.
— Stein Riverton, Musta tähti
Rahaa ei heillä luultavasti ollut, mutta krediittiä saatiin, kun minä jätin siivoojattarelle kultakelloni sillä puheella, että saisin sen huomenaamuna viedä panttilainastoon.
— Tatu Valkonen, Maisterin seikkailut mailla ja merellä
Hän kertoi, että piti runoistani kovasti ja että kruununperillinen oli kehunut minua ja antoi minulle kultakellon.
— Wikipedia: Jakov Polonski

Esiintymistiheys

998 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.3
Reddit
0.3
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikultakello
Genetiivikultakellon
Partitiivikultakelloa
Essiivikultakellona
Translatiivikultakelloksi
Inessiivikultakellossa
Elatiivikultakellosta
Illatiivikultakelloon
Adessiivikultakellolla
Ablatiivikultakellolta
Allatiivikultakellolle
Abessiivikultakellotta

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet