- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuokka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, liivi ja 2 muuta kieltä
Lähtökohta: Koska suomi kuokka ei äänneasultaan hyvin sovellu suomalais-permiläinen kaudelta peräisin olevaksi sanaksi, sana saattaakin olla germaaninen alkuperää, vertaa hollanti hoek, englanti hook ’haka, hakanen, koukku jne.’ ← germaaninen *hōka-. Vertaa kokka, koksari, koukku.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kōkka, kōkkia |
|---|---|
| karjala | kuokka, kuokos, kuokkie |
| lyydi | kuok(ke̮) (mon. ‑kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’ |
| vepsä | kok (g. ‑an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’ |
| vatja | kōkka ’kuokka’, kōttšia, (vatjan Kukkosin murre) kōkkia ’kuokkia’ |
| – | huomaa myös viro kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’ |
| liivi | kūok ’koukku’ |
(suomi → pohjoissaame guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; suomi kuokka → ruotsi murt. Suomi kōkko, kōka jne. ’kuokka’, suomi kuokkia → ruotsi murt. Suomi kōkk(a) jne. ’kuokkia’; itämerensuomi *kōkka ? → liettua kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latvia koks ’puu’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| udmurtti | kokt́śani̮, kukt́śani̮ ’hakata kuokalla’, kokt́śan, kukt́śan ’kuokka’ |
|---|---|
| komi | kokni̮ ’kuokkia’, kokalni̮ ’nokkia’, kokan ’kuokka; kuokan tapainen koverruskirves’. |