kuo­kos

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kuokittu maa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuokka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, liivi ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: Koska suomi kuokka ei äänneasultaan hyvin sovellu suomalais-permiläinen kaudelta peräisin olevaksi sanaksi, sana saattaakin olla germaaninen alkuperää, vertaa hollanti hoek, englanti hook ’haka, hakanen, koukku jne.’ ← germaaninen *hōka-. Vertaa kokka, koksari, koukku.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōkka, kōkkia
karjalakuokka, kuokos, kuokkie
lyydikuok(ke̮) (mon. ‑kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’
vepsäkok (g. ‑an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’
vatjakōkka ’kuokka’, kōttšia, (vatjan Kukkosin murre) kōkkia ’kuokkia’
–huomaa myös viro kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’
liivikūok ’koukku’

(suomi → pohjoissaame guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; suomi kuokka → ruotsi murt. Suomi kōkko, kōka jne. ’kuokka’, suomi kuokkia → ruotsi murt. Suomi kōkk(a) jne. ’kuokkia’; itämerensuomi *kōkka ? → liettua kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latvia koks ’puu’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

udmurttikokt́śani̮, kukt́śani̮ ’hakata kuokalla’, kokt́śan, kukt́śan ’kuokka’
komikokni̮ ’kuokkia’, kokalni̮ ’nokkia’, kokan ’kuokka; kuokan tapainen koverruskirves’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuokos. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuokos