- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: kosta)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kustantaa yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi kosta ’maksaa; vaatia, kysyä (esimerkiksi voimia), kustantaa, kuluttaa, uhrata’, muinaisruotsi kosta muun muassa ’maksaa, kustantaa, käyttää (rahoja)’ (← keskialasaksa kosten ’maksaa, olla jkn arvoinen’, keskiyläsaksa kosten jne. ← keskilatina costare ← latina constare muun muassa kuv. ’maksaa’). — Samasta lähteestä myös o:lliset kostata (Gan 1786), kostantaa (Agr costanda; murt. Pohjois-Suomi), kostannus (asiak. 1686 costannoxilla; Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja Länsipohja); pohjoissaame koastedit, g- (luulajansaame inarinsaame) ’kustantaa’ ← suomi kostantaa.