- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan uurtaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Voinee myös olla johd. s:sta uu (*uŋe ~ *oŋe) ’onkalo; tyhjä tila’, kuten uupua, uuttaa. Vertaa myös puurtaa.
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ūrre ’uurre’, ūrtama ’pyörän jälki, raide (tiessä)’ |
|---|---|
| karjala | uurtoa ’uurtaa, kovertaa’, uurre ’kimpiastian uurre (pohjan istuttamista varten); suksen olas’ |
| lyydi | ūrtta ’uurtaa’, ūrdam ’(astian) uurre; pehmeä, ojan tapainen paikka’ |
| vepsä | urdada, urda ’uurtaa, kovertaa’, urdam ’uurre’ |
| vatja | ūrta- (prs. ūrran) ’sama merkitys’, ūreh ’uurre’ |
| viro | uure (g. uurde) ’sama merkitys’ |
| liivi | urg (mon. ūrgəd ←← *ūrteγed) ’uurre’ |
(suomi uurre → pohjoissaame murt. ur(t)aš, luulajansaame urʿtai, inarinsaame uurda, koltansaame ūrda ’uurre’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| pohjoissaame | pohjoissaame murt. orddet ’tehdä ura (halkaistavaan pölkkyyn)’ |
|---|
(varhaiskantasuomi *urta-; alkuvok. pidentyminen itämerensuomi taholla voisi olla sporadinen tai perustua (pitkänomaisen liikkeen) äänt. kuvailuun).