leh­mi­kar­ja

substantiivi/ˈlehmiˌkɑrjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

leh-mi-kar-ja (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: lehmi- + karja

Johdettu sanasta: karja

Merkitys

Esimerkkilauseet

Mustatakit papinkokelaat kulkivat vain rukouskirjat kädessä sypressikujilla, — tai punaviittaiset jesuiittanoviisit, — ja lehmikarja laidunteli kukkasten keskellä.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Alkoi siitä poika kantaa tyttöä lehmikarjan luo aholle, ja kantaessa alkoi tyttö nauraa, hosui ja hamusi toisella kädellään kuin vastustellen, mutta toisen käsivartensa kietaisi aivan kuin tietämättään pojan kaulaan.
— Lauri Sauramo, Luostarin metsästäjä
Kullervo katkaisee puukkonsa, ainoan isän perintönsä, leivän kiveen ja tästä suuttuneena vannoo kostoa ja manaa karhut ja sudet lehmikarjaan ja tappamaan pahan emännän.
— Wikipedia: Kullervo

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lehmä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlehmä ’lehmä’, lehmäin ’lehmäinen (vasikka)’
karjalalehmä ’lehmä’, lehmäine ’pieni (lasten leikki)lehmä; leppäpirkko’
lyydilehm ’lehmä’, lehmäińe ’pieni lehmä’, lehmižvaza ’lehmävasikka’
vepsäĺehm ’lehmä’, ĺehmaińe ’pieni lehmä’
vatjalehmä
virolehm ’lehmä’, lehmik ’lehmävasikka’, (murt.) lehma-keel ’kielo’
liiviniʾem ’lehmä’, niʾem-kēl ’kielo’

(itämerensuomi → koltansaame lĕä̆´hmĕ (kildininsaame turjansaame) ’lehmä’, ? → venäjä murt. léjma ’sama merkitys’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva ĺišme, mokšamordva ĺišmä ’hevonen, ratsu’

. Voi olla lähtöisin samasta ’pehmeää, helposti käsiteltävää’ merkitsevästä sanasta kuin lehmus (katso tätä), jolloin nimi viittaisi lehmän säyseyteen kotieläimenä. Tällöin mordvan sanan merk. on sekundaari.

Samaa juurta olevia sanoja

Lainalähde: mahdollisesti ← germaaninen *χarja-, vertaa gootti harjis ’joukko, sotajoukko’, muinaisyläsaksa hari, heri, nykysaksa Heer ’sama merkitys’, muinaisnorja herr, muinaisruotsi hær, nykyruotsi här ’parvi, joukko’. Myös balttilaista alkuperää on esitetty (vertaa muinaispreussi karja ’sotajoukko’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkarja ’(koko kylän lehmi)karja’, karjakkoi ’naispaimen, paimentyttö’
karjalakarja ’nautakarja’
lyydikard́ (mon. ‑ad; lehm-, hebo-, lammask.) ’lauma’
vatjakarja ’(lehmi)karja’
virokari (g. karja) ’sama merkitys’, karjane, karjas, karjus, karjaline ’paimen’
liivikɔ̄ŕa, kōra ’karja’

(suomi → pohjoissaame murt. garˈje, inarinsaame kärji ’(lehmi)karja’)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

62 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrjɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lehmikarja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lehmikarja