lii­kut­tu­a

verbi/ˈliːkutːuɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lii-kut-tu-a (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 18 376. yleisin sana

Johdettu sanasta: liikuttaa

Merkitykset

  1. joutua tunteiden valtaan, järkyttyä positiivisestiIhan liikutuin huomionosoituksesta.
  2. tulla kosketetuksi emotionaalisesti
  3. passiivin partisiipin perfektin partitiivi verbistä liikkua

Esimerkkilauseet

— Kiitoksia, rouva, hän sanoi niin onnellisen näköisenä, että rouva Bhaerin katse taas heltyi, ja hän sanoi jotakin hauskaa niin kuin aina liikuttuessaan.
— Louisa M. Alcott, Pikku miehiä
Lukiessani kirjettänne osoitin Teille sen kunnian, että hämmästyin, ja olin siksi typerä, että annoin mieleni liikuttua; mutta en katsonut kirjeen ansaitsevan vastausta.
— Jean-Jacques Rousseau, Tunnustuksia
Väinämöinen soittaa kanneltaan niin taidokkaasti, että ihmiset, eläimet ja jumalolennotkin tulevat kuuntelemaan, eikä ole karskeintakaan urosta, joka ei liikuttuisi kyyneliin.
— Wikipedia: Väinämöinen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan liikuttua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Akhilleus liikuttuu kyyneliin, ja kumpikin valittaa menetyksiään sodassa.
— Wikipedia: Ilias

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan liikkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlīkkua ’liikkua’, līkahtā ’liikahtaa’, līkuttā ’liikuttaa; siirtää toiseen paikkaan’
karjalaliikkuo ’liikkua, kulkea, muuttaa paikkaa, siirtyä; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikahtoa ’liikahtaa; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikuttoa ’liikuttaa, siirtää paikaltaan; tuudittaa; hämmentää, sekoittaa, pöyhiä; koskettaa, loukata, satuttaa’, liikeh ’liike, liikkuminen, liikehtiminen’
lyydiĺīkkuda ’liikkua; nyrjähtää, mennä sijoiltaan; tulla hulluksi’, ĺīkuttada ’liikuttaa; keinuttaa, tuudittaa; sekoittaa’
vepsälikkuda ’nousta (leipä)’, likutada ’liikuttaa; tuudittaa; kohottaa (leipiä)’
vatjalīkkua ’liikkua’, līkute̮lla ’liikutella’
viroliikuda ’liikkua, kulkea’, liigutada ’liikuttaa’, liigatada ’liikahtaa, hievahtaa’
liivilikkə ’liikkua; liikuttaa’

(itämerensuomi → pohjoissaame likˈkât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’liikkua; nousta; työskennellä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

etelämansietelämansi luk-, itämansi länsimansi lǟk-, pohjoismansi lak˳- ’liikkua, kulkea’, etelämansi läk˳ət-, pohjoismansi lak˳- ’hypätä’
itähantiitähanti ᴧö̆k-, etelähanti tŏk- ’hypätä, syöksähtää’
–? nenetsi laχa- ’huojua’
selkuppilaγa- ’liikkua’

. Jos itämerensuomalainen sana on vanha, on 1. tavun pitkä ii-vokaali selitettävä liekkua, kiikkua tms. deskr. sanojen vaikutukseksi.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsigripas

Esiintymistiheys

6 011 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
2.5
Aikakauslehdet
2.8
Wikipedia
1.7
Reddit
1.5
Tekstitykset
5.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: liikuttua 31 % · liikuttunut 25 % · liikutuin 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin liikuttua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäliikutunliikutuinolen liikuttunutolin liikuttunut
sinäliikututliikutuitolet liikuttunutolit liikuttunut
hänliikuttuuliikuttuion liikuttunutoli liikuttunut
meliikutummeliikutuimmeolemme liikuttuneetolimme liikuttuneet
teliikututteliikutuitteolette liikuttuneetolitte liikuttuneet
heliikuttuvatliikuttuivatovat liikuttuneetolivat liikuttuneet
passiiviliikututaanliikututtiinon liikututtuoli liikututtu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäliikuttuisinolisin liikuttunut
sinäliikuttuisitolisit liikuttunut
hänliikuttuisiolisi liikuttunut
meliikuttuisimmeolisimme liikuttuneet
teliikuttuisitteolisitte liikuttuneet
heliikuttuisivatolisivat liikuttuneet
passiiviliikututtaisiinolisi liikututtu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäliikutu—
hänliikuttukoonolkoon liikuttunut
meliikuttukaamme—
teliikuttukaa—
heliikuttukootolkoot liikuttuneet
passiiviliikututtakoonolkoon liikututtu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäliikuttunenlienen liikuttunut
sinäliikuttunetlienet liikuttunut
hänliikuttuneelienee liikuttunut
meliikuttunemmelienemme liikuttuneet
teliikuttunettelienette liikuttuneet
heliikuttunevatlienevät liikuttuneet
passiiviliikututtaneenlienee liikututtu

Infinitiivit

1. infinitiiviliikuttua
1. inf. pitkä muotoliikuttuakseen
2. inf. inessiiviliikuttuessa
2. inf. inessiivi, passiiviliikututtaessa
2. inf. instruktiiviliikuttuen
3. inf. inessiiviliikuttumassa
3. inf. elatiiviliikuttumasta
3. inf. illatiiviliikuttumaan
3. inf. adessiiviliikuttumalla
3. inf. abessiiviliikuttumatta
3. inf. instruktiiviliikuttuman
4. infinitiiviliikuttuminen
5. infinitiiviliikuttumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiliikuttuva
Passiivin 1. partisiippiliikututtava
Aktiivin 2. partisiippiliikuttunut
Passiivin 2. partisiippiliikututtu
Agenttipartisiippiliikuttuma
Kieltopartisiippiliikuttumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Liikuttua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/liikuttua