- Alkuperä
- Merkityslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan liukua yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lähtökohtana lähinnä ranskan mouiller ’liudentaa; kostuttaa, lisätä nestettä’ ← latinan molliare ’kostuttaa, pehmittää (leipää)’, johdos sanasta mollia ’leivän pehmeä sisus’, johdos sanasta mollis ’pehmeä’.
Suomen liudentaa ja liudentua ovat oppitekoisia sanoja (1800-luvun loppu), ja niiden pohjana on verbi liueta, jolla itämurteissa on myös merkitys ’notkistua, pehmetä’.
Aikaisemmin fonetiikassa on ollut käytössä ranskalainen lainasana muljeerata ’liudentaa’.
Voi kuulua sanueen lipua yhteyteen (äänt. vertaa esimerkiksi kepeä ~ köykäinen), katso myös liukas.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | liukua ’laskea mäkeä, hiihtää, liukua; ajaa (polkupyörällä)’, liukūssa ’liukua (itsestään alas)’ |
|---|---|
| karjala | liukuo ’liukua, luisua; viettää tai laskea alaspäin’, liuku ’(loivasti) viettävä, lievästi kaareva, loiva’ |
| vatja | liukua ’ajella’, liugahtā ’livetä, liukahtaa’ |
| viro | liuguda ’liukua, liidellä, hiipiä’, liugleda ’sama merkitys’; liug ’liuku’ |
| liivi | le̮uglə, liuglə ’kompastua, liukua; pudota, hypätä’. |