- Alkuperä
- Lyhenne
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luonto yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Lyhenne sanasta luonnonmukainen.
Johd. sanasta luoda1; lähin kanta luonta ’luominen’: murt. luonnan väärä, luonnan musta; luonnankin (paikoin Kymenlaakso) ’varsinkin’, (ei) luonnankaan (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787); vertaa luonne, luonnos. — suomi → pohjoissaame luonˈdo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’luonto; (Lu myös) puoliso’, luondŏ-gapˈpalâk (inarinsaame) ’luontokappale’, lūndulâš (inarinsaame) ’luonnollinen’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lōnto ’luonne’, lūnnollā ’luonnollisissa oloissa’ |
|---|---|
| karjala | luonto ’luonne, tapa, (perus)ominaisuus; sisu, (hengen)voima’, luonnossah ’mielellään’ |
| viro | koillmurt. luondu ’luonto’, vanh. kiel. (Göseken 1660) londo ’hahmo, muoto’ (← suomi). |
Samaa juurta olevia sanoja
(murt. myös) ’sopiva, mukava, vertainen, samankokoinen; mielitietty, puoliso (Vermlanti)’
Vastineet sukukielissä (13 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mukkā ’mukaan’, mukahain ’mukava, hauska’, mukahua ’sopia, mukautua’ |
|---|---|
| karjala | mukah ’jnk mukaan, kanssa; jnk mukaisesti, jtak noudattaen, seuraten’, muka(h)ine ’mukainen, jnk jälkeinen, seuraava’, mukalen ’niin, siten, sillä tavalla, silleen’ |
| lyydi | mugoińe ’sellainen, kaltainen, niin’ |
| vepsä | muge̮ińe, mugoińe, mugō(ńe), mugoi(t́t́e) ’sellainen’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) mukkā ’mukana, mukaan; myös; perään, myöten’ |
| viro | rantamurt. muga ’myöten’ (ehkä ← suomi). |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| nenetsi | maχā ’selkä’ |
|---|---|
| enetsi | máha |
| nganasani | móku |
| selkuppi | mōγ ’sama merkitys’ |
| – | (sijam.) kamassi bēgə̑l ’takana’ |
| koibaali | b´agal |
| matori | bagam (+ yks. 1. p. poss.-suff.) ’takanani’ |
| taigi | bagáda (+ yks. 3. p. poss.-suff.) ’takana’ (kantasamojedi *mə̑kå). |
itämerensuomalaisen sanueen merkityskirjo näyttää selvästi pohjautuvan perusmerkitykseen ’taka(osa), jälki’ (vertaa myö-vartaloon johdoksineen), joka on samojedilaisella taholla konkreettinen ’selkä’.
Lue myös Kotuksen kirjoitus luonne ja luonto.