1muka1 – ilmaisemassa että puhuja tai kirjoittaja pitää jotakin väitettä, tekoa tai toimintaa epätotena, epäilyttävänä, teeskentelynä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro
vanh. ja murt. (Martti noin 1580; Häme) myös ’mokoma, sellainen’, mukamas ’muka’
Johd. pron.-vartalosta mu-, joka ilmeisesti on sama kuin pronominissa muu, katso tätä. Pron.-vartalolla on myös variantti mo-, jonka johd:ia ovat moinen, mokoma ja molempi, katso näitä. Osittain sekoittunut sanueen muka2 kanssa.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | muka ’niin, siten, sillä tavalla; myönteinen vastaus’ |
|---|
| lyydi | muga ’niin, silleen, ilmaiseksi, ilman’ |
|---|
| vepsä | muga ’niin, samoin, noin’ |
|---|
| viro | (saarimurt.) muga ’joku, muutama’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame măkka (inarinsaame koltansaame) ’muka’).
Samaa juurta olevia sanoja
2muka2 – sitä mukaa kuin ’siinä, samassa järjestyksessä kuin tms.’
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 7 muuta kieltä
(murt. myös) ’sopiva, mukava, vertainen, samankokoinen; mielitietty, puoliso (Vermlanti)’
Vastineet sukukielissä (13 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | mukkā ’mukaan’, mukahain ’mukava, hauska’, mukahua ’sopia, mukautua’ |
|---|
| karjala | mukah ’jnk mukaan, kanssa; jnk mukaisesti, jtak noudattaen, seuraten’, muka(h)ine ’mukainen, jnk jälkeinen, seuraava’, mukalen ’niin, siten, sillä tavalla, silleen’ |
|---|
| lyydi | mugoińe ’sellainen, kaltainen, niin’ |
|---|
| vepsä | muge̮ińe, mugoińe, mugō(ńe), mugoi(t́t́e) ’sellainen’ |
|---|
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) mukkā ’mukana, mukaan; myös; perään, myöten’ |
|---|
| viro | rantamurt. muga ’myöten’ (ehkä ← suomi). |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| nenetsi | maχā ’selkä’ |
|---|
| enetsi | máha |
|---|
| nganasani | móku |
|---|
| selkuppi | mōγ ’sama merkitys’ |
|---|
| – | (sijam.) kamassi bēgə̑l ’takana’ |
|---|
| koibaali | b´agal |
|---|
| matori | bagam (+ yks. 1. p. poss.-suff.) ’takanani’ |
|---|
| taigi | bagáda (+ yks. 3. p. poss.-suff.) ’takana’ (kantasamojedi *mə̑kå). |
|---|
itämerensuomalaisen sanueen merkityskirjo näyttää selvästi pohjautuvan perusmerkitykseen ’taka(osa), jälki’ (vertaa myö-vartaloon johdoksineen), joka on samojedilaisella taholla konkreettinen ’selkä’.
Samaa juurta olevia sanoja