luon­ta

postpositio/ˈluo̯ntɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

luon-ta (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: luoda

Merkitykset

  1. luominen
  2. luominen, kutimen tms. aloitus
  3. (verkon) luonnos

Esimerkkilauseet

— Jään luonta, alpin harjalta Tuon sulle jalovalkoja!
— J. H. Erkko, Kootut teokset II
Läxin Konnusta kosihin, Mokommata Morsianta; Konnun kuulusta kylästä, Ankaran Apin talosta, Ankaran Anopin luonta — Anoppi koria Muori Oli aittahan mänewä; Puhuttelin, Lausuttelin: Onko teillä Neittä myyä, Tahi kaupitak Kanaista?
— C. A. Gottlund, Pieniä Runoja Suomen Pojillen Ratoxi
Noh, jos se on totta, niin kyllä saatte hänen puhutellaksenne; mutta muuten, jos hänelle sanottaisiin: talonne palaa, waimonne on waarassa, warkaat owat murtaneet sisälle huoneesenne, sillä ette saisi häntä lähtemään kapineitensa luonta pois; waan tämä on jotakin, mitä minä uskallan sanoa hänelle.
— Ludvig Holberg, Arabian-pulweria

Etymologia

1luonta1 – luominen, kutimen tms. aloitus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luoda yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä

(katso myös luonnos)

Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlōvva ’luoda (kangasta; lantaa, vettä); poikia ennenaikaisesti’
karjalaluuva ’luoda (kangasta; lantaa; karvansa); poikia ennenaikaisesti’
lyydiluoda ’luoda (kangasta; lantaa)’
vepsäloda ’sama merkitys’, lodas ’heittäytyä’
vatjaluvva, lōvag ’luoda (kangasta)’
viroluua ’luoda (kangasta, kudinta; lunta, kaivoa, vettä)’, ära luua ’poikia ennenaikaisesti’
liivilūodə ’luoda (kangasta)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame låkŋōt (uumajansaame piitimensaame) ’nostella’, lågŋit (eteläsaame uumajansaame piitimensaame turjansaame) ’nostaa’, låkŋånit (eteläsaame piitimensaame inarinsaame kildininsaame turjansaame) ’nousta, kohota ilmaan’ (pohjoissaame luovvât (luulajansaame) ’luoda’ ← suomi)
–? ersämordva ĺijems, mokšamordva ĺijəms ’luoda (kangasta); panna alulle (virsu)’
länsimarilänsimari loŋgam, itämari loŋam ’pohtaa (hampunsiemeniä, marjoja, viljaa), pudistaa (päätään)’

. Sanalle on esitetty vastineita myös permiläinen ja ugrilainen Tähän itämerensuomessa semanttisesti ja johto-opillisesti monimuotoiseen sanueeseen (alkumerkitys todennäköisesti ’heittää, viskata ylös tai pois’) kuuluvista sanoista katso myös luoda2, loimi, luoma2, luomapuut, luomi1, luomi2, luonteva, luonto, luopua, luotin, luottaa1, luottaa2.

Samaa juurta olevia sanoja

Johd. sanasta luoda1; lähin kanta luonta ’luominen’: murt. luonnan väärä, luonnan musta; luonnankin (paikoin Kymenlaakso) ’varsinkin’, (ei) luonnankaan (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787); vertaa luonne, luonnos. — suomi → pohjoissaame luonˈdo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’luonto; (Lu myös) puoliso’, luondŏ-gapˈpalâk (inarinsaame) ’luontokappale’, lūndulâš (inarinsaame) ’luonnollinen’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlōnto ’luonne’, lūnnollā ’luonnollisissa oloissa’
karjalaluonto ’luonne, tapa, (perus)ominaisuus; sisu, (hengen)voima’, luonnossah ’mielellään’
virokoillmurt. luondu ’luonto’, vanh. kiel. (Göseken 1660) londo ’hahmo, muoto’ (← suomi).

Samaa juurta olevia sanoja

2luonta2 – (verkon) luonnos

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luonnos yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja

Johd. sanasta luoda1; sanan luonta edelleenjohd:ia ovat myös luonne ja luonto (katso näitä). Vertaa luomus sekä luomapuut.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluonta ’luominen (myös kankaan)’
vatja(vatjan Kukkosin murre) lōnuz ’sukan tai käsineen suupuoli’

(vertaa myös).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luonta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luonta