- Slangissa
- 1900 lähtien
- Levinneisyys
- 1920-l. lähtien sot. slang., nyk. ark.
Kehittynyt murt. (Kainuu Pohjois-Pohjanmaa ja ymp.) tavattavasta sanasta pärstö ’sierain; turpa; naama’, joka lienee deskr. lähtöä, vertaa pärskyä.
Helsingin slangissa
pärstä ’kasvot, naama’
murresana, alkuaan pärstö ’sierain, turpa; naama’, joka lienee onomat. alkuperää, vertaa pärskiä ’aivastaa; puhallella (hevonen)’.
Johdoksia: pärstäkerroin ’naama; ulkoinen vaikutelma ihmisestä; henkilöön liittyvä arviointikriteeri’