1turpa1 – (etenkin eläimen) suun seutu, kuono, huuli
- Vanhin tieto
- Johan Henrik Hoppius, 1710
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, ersämordva, länsimari, udmurtti ja 2 muuta kieltä
’lyödä kasvoihin’
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | turpa ’eläimen turpa, kuono, kärsä; (harv.) suu’ |
|---|---|
| lyydi | turb(e̮) ’(eläimen) turpa’, »anttau turbid müöi» ’lyödään (ihmistä) kasvoihin’ |
| vepsä | turb ’(eläimen) turpa’ |
(suomi → inarinsaame turbe (koltansaame kildininsaame) ’turpa, kuono’; suomi karjala → venäjä murt. túrba, tjúrba, tórba ’turpa, kuono, kärsä; kasvot’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva turva, torva, mokšamordva tə̑rva ’huuli’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari tərwə, itämari türwö ’sama merkitys; turpa, kuono’ |
| udmurtti | ti̮rpi̮: i̮m-ti̮rpi̮ ’huuli’ (i̮m ’suu’) |
| komi | ti̮rp, Jazvan komi eli itäpermjakki tɵrp ’sama merkitys’ |
| pohjoishanti | pohjoishanti tărəp, tŏrəp ’sama merkitys’ (hanti mahdollisesti ← komi). |