1moro1 – rapautumissora
- Alkuperä
- Murresana
Vertaa murteellinen moro (tietoja etenkin lounaismurteista) ’kivimurska, sora, mura’.
Vanhassa kirjasuomessa esiintyy samassa merkityksessä sana morokivi, myös moroinen ’sorapitoinen’.
mo-ro (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 7 248. yleisin sana
substantiivi
interjektio
Syleillessään Beatricea pimeässä Moro kuvaili mielessään näkevänsä arat, viattomat silmät, tuntevansa orvokin ja myskin tuoksun; kuvaili syleilevänsä toista, ja rakasti molempia yhtaikaa.— Costantino Moro, kuulehan, mitä sinulle sanon.Kylän keskellä sijaitsi joko metsikkö tai suuri olkikattoinen rakennus, moro, jossa kylänvanhimmat kokoontuivat.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan moro lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Rossinin seuraava ooppera oli Otello, ossia il Moro di Venezia, mutta pian sen jälkeen Isabellan äänessä alkoi kuulua rasitus.Ja käännyn sinun puoleesi, Costantino Moro, jonka sanotaan uskovan Jumalaan.Hän oli Moro herttuan pääurkkija Firenzessä, Savonarolan pahin vihollinen.Vertaa murteellinen moro (tietoja etenkin lounaismurteista) ’kivimurska, sora, mura’.
Vanhassa kirjasuomessa esiintyy samassa merkityksessä sana morokivi, myös moroinen ’sorapitoinen’.
moro ’tervehdys; huomenta’; myös moron
← ruotsi moron, morron, morn ’sama merkitys’, alkuaan god morgon (lausutaan gu moron) ’hyvää huomenta’. Vertaa morjens.
22 490 esiintymää · 8.6 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: moro 93 % · morot 3 % · moron 3 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-oro
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Moro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/moro