naara1 – koukkuinen tai oksainen väline, jolla etsitään vedestä hukkuneita, tukkeja tms.
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, viro
Alkuperä epäselvä: inkeroinen viro kaiketi ← suomi, samoin nykyruotsi murt. Suomi nāra ’pieni männynlatvuksesta tehty naara’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | nārata ’naarata’ |
|---|---|
| viro | (koillmurt.) naar (mon. ‑ad) ’naara, jolla esimerkiksi uponneita verkkoja etsitään; pieni ankkuri’, naarata ’naarata’. |