nau­tis­ke­li­ja

Juuri tuollaisena tahtoi Mikko nähdä hänet, hermostuneena, ivallisena, ihmisvihaavana, mutta hauskana ja pirteänä elämän-nautiskelijana, kieli myrkyllinen ja pää selkeä kuin kirkas talvipäivä.

Biron ja Dillon olivat ylimyksiä, molemmat kauniita, urheita miehiä, nautiskelijoita ja henkeviä, Richelieun koulun oppilaita, edellinen kelpo isänmaanystävä, jälkimäisen kanta hieman epäselvä, sillä hän ei ollut ehtinyt tutkia sitä asiaa.

Myös filosofinen koulukunta näkyi parrasta: epikurolaisella, elämästä nautiskelijalla, parta oli pitkä ja huolellisesti hoidettu, mutta kyynikoilla, joiden kunnia -asiana oli itsensä laiminlyönti, parta oli takkuinen ja hapsottava.