1nukka1 – tiheästi karvainen tai haituvainen pinta; nöyhtä; kankaaseen (tai esim. mattoon) kudotut lyhyet ja tiheät poikittaislangat
- Alkuperä
- Lainasana (varhaisempi uusruotsi: nocka)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- yleinen, ei Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lähtökohta: ← varhaisempi uusruotsi nocka, nåcka, nock ’karva, nukka; nöyhtä; tupsu, rimpsu’, nykyruotsi nock, nocke ’(ryijyn) nukka, nukkalanka; tupsu’, nocka ’Filago, tuulenlento (kasvi)’ (samaa alkuperää kuin nock, nocke ’kärki’, katso nukka2).
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | nukka ’hieno karvanpöly’ |
|---|
| karjala | nukka ’vaatteen nukka; niittyvilla’, nukkavuo ’nukkaantua’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2nukka2 – rukin rullan akseli tai rautalankakoukku, joka ohjaa langan kulkua
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: nock)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← nykyruotsi nock, nocke, murt. (Suomi) nokka, nåkka jne. ’kärki (veneen raakapuussa); veneen kokka; pieni koukku esimerkiksi rukin rullassa tai ryijyn kutomista varten’ (= nykynorja nokke, nykytanska nok(ke) ’kärki; koukku’, alasaksa nok(ke) ’(esimerkiksi raakapuun) kärki’). — Merk:ssä ’kärki’ suomi sana voi ainakin osaksi kuulua seur. sanueen (sanan nokka sivumuoto?) yhteyteen:
samaa alkuperää on ilmeisesti myös nukka (Jusl 1745; Lounais-Suomi) ’nauriin juurinipukka, »häntä»’ ja nukalla (loun- ja hämäläismurteet) ’täpärällä’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Vertailukohtia
| inkeroinen | nukka ’(veneen) kokka; nurkka, kulma’ |
|---|
| vatja | (Tsv) nuk (mon. nukad) ’(veneen) kokka’ |
|---|
| viro | nuk (g. nuka) ’kärki, kulma, nurkka’ |
|---|
| liivi | nukā ’leivän kannikka’ (→ latvia nuka ’sama merkitys’). |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja