pilkitä
Johdettu sanasta: pilkkiä
Merkitykset
- onkia avannosta
- pieniä, paloitella
Etymologia
2pilkitä2 – pieniä, paloitella
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomi kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’ |
|---|---|
| karjala | pilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’ |
| lyydi | pilkkoda ’pilkkoa, paloitella’ |
| vepsä | pilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’ |
| vatja | (Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’ |
| viro | murt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’ |
(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).
Samaa juurta olevia sanoja
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkitä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkitä