pilkata
verbi/ˈpilkɑtɑˣ/pil-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 2 738. yleisin sana
Johdettu sanasta: pilkka
Merkitykset
- asettaa naurunalaiseksi
- (vanhentunut)merkitä puuhun pilkka
Synonyymit ja vastakohtasanat
Synonyymit
- asettaa naurunalaiseksi: ivata
- matkia
- pelleillä
- rienata
- pilkata Jumalaa
- halveerata
- ilkkua
- ivata
- parodioida
- tehdä pilaa
- buuata
- piikitellä
- pitää pilkkanaan
- härkkiä
- kiusata
- irvailla
- nälviä
- kiusoitella
- härnätä
- naljailla
- vinoilla
- vittuilla
- ärsyttää
- haukkua
- ilvehtiä
- pilailla
- pottuilla
- tehdä naurunalaiseksi
- nauraa jollekin
- satirisoida
- sadatella
- kiroilla
- kirota
Esimerkkilauseet
Tuo sietämätön professori puhui vielä pitkän aikaa julkeuksia, hävyttömyyksiä, raakuuksia ja siivottomuuksia, pilkaten kaikkea, mikä on kunnioitettavaa, ja antaen kunnian sellaiselle, mikä on halveksittavaa.Hän katseli, katseli noitaa, luullen puolittain, että joku henki oli pukeutunut tämän hahmoon ja tullut häntä pilkkaamaan.Tilanne alkaa riistäytyä käsistä, kun hänellä alkavat kuukautiset; muut tytöt pilkkaavat häntä, koska heille ne ovat maailman luonnollisin asia.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pilkata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Adverbit
Tässä paatuneessa tilassansa he herjaavat Jumalaakin asettuen julkisesti pilkaten Häntä vastustamaan.Tshujev tuomittiin harhaoppiin viettelemisestä ja Jumalan pilkkaamisesta.Koltso näki Iivanan kasvoista ainoastaan halun pilkata häntä.Etymologia
1pilkata1 – tehdä pilkkaa, ivata, irvistellä, irvailla, rienata
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Varmaankin pilkka2 sanan abstr. käyttöä.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilkka ’pilkka, iva’, pilkata ’pilkata’ |
|---|---|
| karjala | pilkka ’iva, pilkkapuhe’, pilkata ’ilkkua, pilkata’ |
| vatja | (Tsv) pilk ’pilkka, häväistys, pilanteko’, pilke̮t ’pilkata, moittia, haukkua’, (vatjan Kukkosin murre) pilkata ’torua; narrata’ |
| viro | pilge (g. pilke) ’pilkka, iva; pila’, pilgata (prs. pilkan) ’pilkata, ivata; pitää pilkkanaan, pilailla’ |
| liivi | pilkə (prs. pilkub), pilktə ’pilkata’ |
(suomi → pohjoissaame bilˈke (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’pilkka’, bilˈkedit ’pilkata; pilailla’).
Samaa juurta olevia sanoja
2pilkata2 – lyödä merkkejä puihin, merkitä
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *blika)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkka yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro
Lainalähde: ← germaaninen *blika, vertaa nykyruotsi murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, muinaisruotsi, nykynorja, nykyruotsi murt. blika, nykyruotsi blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kantagermaani *blaika- (muinaisnorja, islanti blíkja ’loistaa (valkoisena)’, muinaisnorja bleikr, nykyruotsi blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee suomi laikka (katso tätä), laikku. Katso myös pilkka1, pilkkoa sekä pilkottaa.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pilkka ’täplä, pilkku, laikku (tavallisesti eläimen otsassa); veistetty merkki (tavallisesti) puun kyljessä’, pilkku ’sama merkitys’ |
|---|---|
| lyydi | pilkeh ’pilkku, täplä’ |
| vatja | pilkku ’pilkka, pilkku, täplä’ |
| viro | (Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’ |
Samaa juurta olevia sanoja
3pilkata3 – pieniä, paloitella
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomalaisissa kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’ |
|---|---|
| karjala | pilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’ |
| lyydi | pilkkoda ’pilkkoa, paloitella’ |
| vepsä | pilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’ |
| vatja | (Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’ |
| viro | murt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’ |
(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).
Samaa juurta olevia sanoja
4pilkata4 – vilkuttaa, iskeä (siilmää)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkottaa yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vepsä, vatja, viro, liivi
(asiak. 1789 »ainoastans silmän pilckexi» ’näön vuoksi’ tjs.)
todennäköisesti ← germaaninen *blika-, vertaa muinaisnorja blika ’välkkyä’, muinaisruotsi blika ’tulla näkyviin’, muinaisnorja blíkja ’välkkyä, loistaa’, nykysaksa blicken ’katsoa; välkkyä, kiiltää, häämöttää’ (→ nykyruotsi blicka ’katsoa; häämöttää’), muinaisnorja blik ’loiste’, nykysaksa Blick ’silmäys, loiste’ (→ nykyruotsi blick ’silmäys’, ögonblick ’silmänräpäys’; tämän sanan myöhäistä erill. vaikutusta voi olla viro, liivi pilk ’silmäys’ sanoissa). Samasta germaanisesta sanueesta ovat peräisin myös pilkka1, pilkka2 sanat (katso näitä).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pilkottoa ’näkyä vähän, pilkottaa, vilkkua’, pilketteä ’sama merkitys; vilkuilla, tirkistää’ |
|---|---|
| – | ? lyydi piltšotada ’pilkottaa (tuli)’ |
| vepsä | pilkta (prs. pilgab) ’välähdellä, kipunoida’, pilgahtada ’välähtää’, piĺkitada ’loistaa, pilkistää; siristää (silmiä)’ |
| vatja | (Tsv) pilk ’silmäys, katse; silmänräpäys’ (? ← viro) |
| viro | pilk (g. pilgu), murt. pilge ’silmäys, silmänräpäys’, pilgutada, pilgatada (Wied, murt.) ’välkyttää, vilkuttaa (silmiä)’, (Wied) pilkuda ’pilkottaa, häämöttää’ |
| liivi | pilkə (prs. pilkəb), (salatsinliivi) pilk (prs. pilkub) ’välkkyä, tuikkia, vilkkua, hohtaa’, pilk ’katse, silmäys’, pilktə ’vilkuttaa, iskeä silmää’ |
(suomi → kildininsaame pi̮lkaδ (turjansaame) ’loistaa, kiiltää, kumottaa (kuu, tähdet)’)
Samaa juurta olevia sanoja
- pilkottaa1815
- pilkuttaa
- pilkuttaa silmää1786
- pilkata (silmää)
- pilkkiä
- pilkkua
- pilkahtaa
- pilke
- (valo)pilkku
Yhdyssanat ja johdokset
Johdokset
Käännökset
- engl.ridicule
- saksaspotten
- esp.burlar
- italiasfottere, giro, deridere, prendere
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
- ↓karrikoida
- ↓apinoida
- ↓imitoida
- ↓esittää jotakuta
- ↓parodioida
- ↓tehdä pilaa
- ↓ilkkua
- ↓buuata
- ↓piikitellä
- ↓pitää pilkkanaan
- ↓härkkiä
- ↓kiusata
- ↓irvailla
- ↓nälviä
- ↓kiusoitella
- ↓härnätä
- ↓ivata
- ↓naljailla
- ↓vinoilla
- ↓vittuilla
- ↓ärsyttää
- ↓haukkua
- ↓ilvehtiä
- ↓pilailla
- ↓pottuilla
- ↓tehdä naurunalaiseksi
- ↓nauraa jollekin
- ↓satirisoida
- ↓paljastaa
- ↓romuttaa
- ↓riistää sädekehä
- ↓nolata
- ↓pelleillä
- ↓piristää
- ↓vitsailla
- ↓viheltää
Englanninkieliset vastineet
- blaspheme
- mock
- stooge
- spoof
- jeer
- cod
- twit
- guy
Esiintymistiheys
85 899 esiintymää · 32.7 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: pilkata 23 % · pilkkaa 15 % · pilkataan 9 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-ilkɑtɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkata