pil­ko­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

7 kirjainta

Johdettu sanasta: pilkottaa

Merkitys

  1. pieniä, paloitella

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomi kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’
karjalapilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’
lyydipilkkoda ’pilkkoa, paloitella’
vepsäpilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’
vatja(Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’
viromurt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’

(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkota. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkota