pil­ki­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

7 kirjainta

Johdettu sanasta: pilkkiä

Merkitykset

  1. onkia avannosta
  2. pieniä, paloitella

Etymologia

1pilkitä1 – onkia avannosta

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: pilk)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkki yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi pilk ’pilkkionki’, pilka ’pilkkiä, pyydystää pilkillä (et. turskaa); poimia sormin’ (nykytanska pilke ’sormeilla, nypliä’).

Samaa juurta olevia sanoja

2pilkitä2 – pieniä, paloitella

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomi kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’
karjalapilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’
lyydipilkkoda ’pilkkoa, paloitella’
vepsäpilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’
vatja(Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’
viromurt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’

(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkitä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkitä