pit­ko

erisnimi, substantiivi/ˈpitko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pit-ko (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: pitkä

Merkitys

  1. sama kuin pullapitko

Esimerkkilauseet

Muutaman kummun luona, jossa lahonut honka makasi pitkollaan, haukahti vihdoinkin Polle ja pyrki päästä eteenpäin; samalla näin 3 karhua kohoutuvan sammalvuoteelta honkien lomasta.
— Onni Wetterhoff, Saloilta ja vesiltä I-II
20. Lund, J. B. 21. Parviainen, Pekka. 22. Pitko, Erkki. 23. Pitko, Jussi.
— Simo Eronen, Venäjänsaarelaiset
Usein taikinaan lisätään myös rusinoita, etenkin jos tehdään pitkoja tai pyöreitä pikkupullia.
— Wikipedia: Pulla

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pitkä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 11 muuta kieltä

ja

Vastineet sukukielissä (17 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpitkä, pitki ’pitkä’, pitkin, pitkulain ’pitkulainen’, pitetä (impf. pitkenīt) ’pidetä’, pittuin, pittūkkain ’jnk pituinen’
karjalapitkä ’pitkä’, pitkin, pitkulittša ’pitkulainen, soikea’, pitkittyö ’pitkittyä, viivästyä’, pitkistyö ’pitkistyä, viivästyä; käydä pitkäksi, tuntua pitkältä’, pitketä ’pidetä; käydä pitkäksi (aika); kestää’, pitkenteä ’pidentää, jatkaa, pitkittää’, pituine ’jnk pituinen’
lyydipitk(e̮) ’pitkä’, pitkin, pit́eta (prs. pit́enou), pitketä (prs. pitkenöü) ’pidetä’
vepsäpit́k ’pitkä’, pit́kin, pit́kastuda ’pitkistyä’, pid́eta (prs. pid́ene̮b) ’pidetä’, pid́eta (prs. pid́endan) ’pidentää’, pittūńe ’jnk pituinen’
vatjapittšä, (vatjan Kukkosin murre) pitki ’pitkä’, (vatjan Kukkosin murre) piteline ’pitkällinen’, pitukkaina ’pituinen’
viropikk (Wied pitk) ’pitkä’, pikali ’pitkällään, pitkäkseen’, pikeneda ’pidetä’, pikendada ’pidentää, jatkaa; lykätä, siirtää’
liivipitkā ’pitkä’, pitkəl ’pitkälleen’, pitkit ’pituus; pitkä’

Kaukaisemmissa sukukielissä

itämansiitämansi länsimansi pǟlt ’(niin) kauan (kuin); (L) pituus’, pohjoismansi palit ’pituus, etäisyys’
etelähantietelähanti pĕt, pohjoishanti pä̆l, păᴧ ’korkea (puu)’, itähanti pĕlät, etelähanti pĕtat, pohjoishanti pä̆lat, păᴧat ’korkeus, (ihmisen) pituus; jnk korkuinen, pituinen’ (itähanti kăsi̮ pĕlät ’miehen mitta’)
unkarifel, föl ’ylös’, felett, fölött ’jnk päällä’, fent, fönt ’ylhäällä’
nenetsipirt́śe, ṕīrt́śe ’korkea, pitkä (ihminen)’
enetsifid́e ’korkea’
selkuppipirgä, pürg ’sama merkitys’
kamassipɯrže ’korkea, pitkä’
koibaalipritse
matorihirge
taigihürgi ’korkea’ (ugrilainen kielten sanat edustavat kantavartaloa uralilainen *piδᴈ-, samojedi sanat vastaavat tarkasti suomi johdosta pitkä ← uralilainen *piδ-kä).

Vertaa pytky, pätkä, pötky.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

1 603 esiintymää · 0.6 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
4.2
Aikakauslehdet
1.9
Wikipedia
0.6
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-itko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pitko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pitko