po­la

substantiivi/ˈpolɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

po-la (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. kalanpyydyksen merkkikoho tai ‑puu; kohossa tai pohjaan lyödyssä seipäässä kiinni oleva syöttikoukku, haukionki, polakoukku
  2. makuulava, lavitsa; huono tai tilapäinen sänky
  3. poron vetohihnan päässä oleva kapula
  4. (slangi)pallo; pää

Esimerkkilauseet

Ensimmäinen pola, valkoinen päresalon puolikas oli ainakin paikallaan.
— Urho Karhumäki, Kolkkakala ja muita kalapaloja
Ensimmäisen katiskan pola pulpahteli veneen keulan alla.
— Urho Karhumäki, Kello soi
Vuonna 1890 hyväksyttiin laki "Zakon ob izmenenii postanovlenij o rabote maloletnih, podrostkov v lic šhšenskogo pola na fabrikah, zavodah i manufakurah i o rasprostranenii pravil o rabote i obutšhenii maloletnih na remeslennye zavedenija", jonka mukaan käsityötehtailla yötyön aika lyhennettiin alkamaan kello 22.00 ja loppumaan kello 04.00. Lasiteollisuudessa lapset saivat tehdä yötöitä 6 tuntia.
— Wikipedia: Lapsityövoima Venäjällä ja Neuvostoliitossa 1800–1900-luvulla

Etymologia

1pola1 – kalanpyydyksen merkkikoho tai ‑puu; kohossa tai pohjaan lyödyssä seipäässä kiinni oleva syöttikoukku, haukionki, polakoukku

Vastineita
karjala, lyydi, ersämordva

Lainalähde: Sanoille on myös esitetty indoeurooppalainen etymologia, sama kuin sanalle puoli (katso tätä), mutta kyseessä olisivat nuoremmat lainat (? ← balttilainen); ellei sitten suomi ← saame *pola ’lohko = puolikas; kapula’ ← indoeurooppalainen *(s)polu-.

Voi kuitenkin olla myös deskr. alkuperää, vertaa pullo2.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapolo(i) ’pitkänsiiman merkkikoho; koukkupyydys, polakoukku’, pölö(i) ’puukapula, palikka; (pitkänsiiman) koho; penis’
lyydipolo ’palikka, jolla rahkeen pää estetään luistamasta’, poloińe ’(esimerkiksi turkissa) napin asemesta käytetty puinen nappula’

(itämerensuomi polo → pohjoissaame boallo (luulajansaame inarinsaame koltansaame turjansaame) ’nappi’, luulajansaame lab´tjē-pållō ’ohjaksessa oleva puu- tai sarvinappi, jolla ohjas kiinnitetään riimuun’, josta puolestaan → suomi pola, polasin (paikoin Pohjois-Suomi), karjala polo(i) ’poron vetohihnan päässä oleva kapula’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi påla(krōk) ’polakoukku’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva pulo, mokšamordva pula ’häntä; varsi; hiuspalmikko’ (semantt. syistä epätodennäköinen vastine).

Samaa juurta olevia sanoja

2pola2 – makuulava, lavitsa; huono tai tilapäinen sänky

Alkuperä
Lainasana (venäjä: pol)
Levinneisyys
kaakkoismurteet Savo Kymenlaakso
  1. suomipola
  2. venäjäpol (g. póla) ’lattia; makuulava, lavitsa’

suomi → nykyruotsi murt. Suomi påla ’makuulava’.

3pola4 – pallo; pää

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: boll)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

boltsi ’pallo; pää’; myös bola, pola, bolu, boltši, bolde, bolkku

← ruotsi boll ’pallo; (ark) pää’ (tanska bold, muinaisnorja eli muinaislänsiskandinaavi bǫllr, hollanti bal, englanti ball); vanhempi laina on suomi pallo.

Johdoksia: sekoboltsi ’sekopää’, bole ’pallo’

Esiintymistiheys

4 111 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
2.3
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
2.2
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: polille 36 % · polilla 30 % · polin 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-olɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pola. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pola