- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan rainis yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- karjala, vepsä, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | raintuo ’seljetä, kirkastua (sää)’, rainiutuo, rauneutuo ’selvitä, siityä (savusauna); hiipua, sammua (tuli)’ |
|---|---|
| vepsä | raińiž ’viileä, vilpoinen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| pohjoissaame | pohjoissaame rāinâs (eteläsaame piitimensaame luulajansaame) ’puhdas, siisti’ |
|---|
joka on ← kantaskandinaavi *hrainiz, vertaa islanti hreinn, muinaisruotsi, nykyruotsi ren ’puhdas’. suomi sanoilla on tosin yhtymäkohtia myös toisaalta raikas ja raitis, toisaalta raivata sanoihin, joten ne voivat olla myöhäisen kontam:n tulosta. Vertaa myös raikota.
Samaa juurta olevia sanoja
Voivat olla raja2 sanueen laajentumia, vertaa myös raihnas (et. rai(h)nata, rauhnata (paikoin itämurteet) ’raiskata metsää’) sekä toisaalta s.v. raasia ja raasu1 main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi rajsk(a) ’pilata, hukata, tuhlata’, rajsk ’jäte; hukka’ sekä pohjoissaame raiˈsko ’repale; haaska; roisto’, murt. raško ’haaska, raato’; esitetyt koltansaame kildininsaame lainasanat ovat merk:n puolesta epävarmoja.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | raiska ’raukka, rukka’, raisku: raiskū ’hukkaan’, raisata ’raiskata, pilata; tuhlata’ |
|---|---|
| karjala | raiska ’raukka, rukka; ryökäle; kulunut, huono (esine); raato’, raiskata ’turmella, pilata, tuhota; raiskata’ |
| lyydi | rašk (mon. ‑ud) ’(nauriin)kuoret, jätteet’ |
| vepsä | rašk ’kulunut, repeytynyt, huono (turkki)’ |
| vatja | raiska ’haaska (August Ahlqvistin aineistosta); parka, rukka (Mahu); lurjus (Tsv)’, raisata (prs. raiskāb, vatjan Kukkosin murre) ’kuluttaa, tuhlata’ |
| viro | raisk (g. raisa) ’raato, haaska; käyttökelvoton, kulu; hylkiö, heittiö, lurjus’, raisku (ill.) ’pilalle, hukkaan’, raisata (prs. raiskan) ’tuhlata, haaskata, raiskata’ |
| liivi | raiskə (prs. rāiskəb) ’haaskata, tuhlata’. |