ran­te

substantiivi/ˈrɑnteˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ran-te (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. puutavaran käsittelypaikka erit. kotitarvetta vartenRantteella parkittiin paperipuuta.

Etymologia

1rante1 – ranne; kalvosin; kynnen ympärys

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ranne yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, viro, pohjoissaame
  1. suomiranne
  2. ? balttilainenvertaa liettua grandìs ’rannerengas’

sekä

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenranne: käsiranne ’ranne’
viroranne (g. randme, murt. rande) ’ranne; kynsivalli’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame (Friis) ruoddas (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’käsineen ranneosa’

2rante2 – halonhakkuupaikka (tavallisesti pihan laidassa)

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan ranta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: ← germaaninen (kantaskandinaavi) *stranđa, vertaa nykyruotsi, muinaisruotsi, nykytanska, anglosaksi, englanti strand ’ranta, rannikko’, muinaisnorja strǫnd ’(esimerkiksi kilven) reuna; ranta’.

Johd:ia sanasta ranta ovat ilmeisesti myös suomi ranne (paikoin murt.) ’ranta; (esimerkiksi metsän, niityn) reuna; rinne’ karjala ranne ’sama merkitys’ (alkumuodoksi on myös esitetty kantaskandinaavi ntr.-muotoa *stranđes-); samoin suomi rante (: rantteen; Pohjanmaa Pohjois-Suomi ja Keski-Suomi) ’halonhakkuupaikka (tavallisesti pihan laidassa; Gan 1784 »täsä rantteella»)’ sekä ranne (: ranteen) tai rannet (: ranttehen) ’sama merkitys’ (suomi → pohjoissaame ranˈtig (luulajansaame) ’sama merkitys’). — On mahdollista, että itämerensuomalaisiin sanoihin on osittain vaikuttanut myös se (ilmeisesti edellisen yhteyteen kuuluva) germaaninen sanapesye, johon kuuluvat nykyruotsi, muinaisruotsi, nykytanska rand, nykysaksa Rand ’reuna, reunus, syrjä, laita jne.’, muinaisnorja rǫnd, keskialasaksa rant (katso rantu).

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenranta ’ranta’, rannikko; rantalain, rantolain ’rannikon asukas’
karjalaranta ’ranta; (kylän, esineen, vaatekappaleen) reuna, laita(osa), syrjä; taivaanranta; (ilman)suunta; seutu, tienoo; maa, maanääri, ‑kolkka’; rannikko ’(järven) ranta; (metsän) reuna’, rantautuo, rantavuo ’nousta rantavesiin (kala); laskea rantaan (alus); loppua, tulla tehdyksi tai valmiiksi’, rantalaine ’rannalla asuva; jnk seudun asukas’
lyydirand(e̮) ’ranta; reuna, syrjä, laita; kankaan hulpilo’
vepsärand (mon. randad) ’ranta; (E myös) alamäki’, keskivepsä randaĺińe, etelävepsä randhīńe ’rannalla tai (E) mäen alla asuva’
vatjaranta ’ranta, ääri’, rantalain ’rantalainen’
virorand (g. ranna) ’ranta, rannikko’, randlane, rannaline ’rannan tai rannikon asukas’
liivirānda ’ranta’, rāndali ’rannan asukas, liiviläinen’

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑnte

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rante. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rante