ro­kah­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

ro-kah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: rokko

Merkitys

  1. nousta rakkuloille, ruvettua, rohtua; irtoilla (esim. maali, leivän kuori paistettaessa)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan rokko yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä

Deskr. sanue, johon vertaa rakko. Deskriptiivisyydestä ja toisaalta myös sanaan liittyvästä affektista kertovat erityisesti etuvok. variantit suomi (paikoin murt.) rökämä ’ihottuma; roso’ ja karjala rökkö ’rakko, (märkä)rakkula’, rökähteä ’nousta rakoille; rohtua (huulet)’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrokahua ’rokahtua’
karjalarokko ’rakko, rakkula; rokkotauti; rokote, rokotus (uud.)’, rokahtoa ’nousta rakoille, rokahtaa’
lyydirokko ’känsä’, rokoittada ’pistää, polttaa (nokkonen)’
vepsärok ’rokkotauti; rokotus (uud.)’, rokahtuda ’sierettyä (huulet, kädet)’

(suomi (karjala) rokahtua → koltansaame roakkăted ’rohtua, tulla pikku näppyihin’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rokahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rokahtaa