so­lah­taa

verbi/ˈsolɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

so-lah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitykset

  1. aiheuttaa lyhytkestoinen solina
  2. (nesteestä) siirtyä nopeasti paikasta toiseen
  3. (kuva)livahtaa, luikahtaa

Esimerkkilauseet

Silloin solahti Lenoren jalka, juuri kuin hän katsahti sivulleen Finkiin, kiemuraiseen puunjuureen; hän tukahdutti tuskanhuutonsa, mutta vaipui polvilleen.
— Gustav Freytag, Vanha kauppiaskoti
Hän olisi halunnut selittää olevansa viaton, huonon onnen vainoama, mutta neito kohotti torjuvasti kapeat, hienot kätensä, jolloin pitkät hihat solahtivat taapäin.
— Rafael Sabatini, Ruhtinattaren ritari
Hän pitää elokuvan rasitteena sitä, että ydinfysiikan tutkija solahtaa agentin rooliin turhan helposti.
— Wikipedia: Viitta ja tikari (vuoden 1946 elokuva)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan solahtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan solua yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, vertaa suljua (s.v. sulju), solista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalasoluo ’solua, lipua, valua’ (← suomi), šolahtoa ’laskeutua, valahtaa, luiskahtaa, pujahtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

1 040 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: solahtaa 55 % · solahti 19 % · solahtanut 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin solahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsolahdansolahdinolen solahtanutolin solahtanut
sinäsolahdatsolahditolet solahtanutolit solahtanut
hänsolahtaasolahtion solahtanutoli solahtanut
mesolahdammesolahdimmeolemme solahtaneetolimme solahtaneet
tesolahdattesolahditteolette solahtaneetolitte solahtaneet
hesolahtavatsolahtivatovat solahtaneetolivat solahtaneet
passiivisolahdetaansolahdettiinon solahdettuoli solahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsolahtaisinolisin solahtanut
sinäsolahtaisitolisit solahtanut
hänsolahtaisiolisi solahtanut
mesolahtaisimmeolisimme solahtaneet
tesolahtaisitteolisitte solahtaneet
hesolahtaisivatolisivat solahtaneet
passiivisolahdettaisiinolisi solahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsolahda—
hänsolahtakoonolkoon solahtanut
mesolahtakaamme—
tesolahtakaa—
hesolahtakootolkoot solahtaneet
passiivisolahdettakoonolkoon solahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsolahtanenlienen solahtanut
sinäsolahtanetlienet solahtanut
hänsolahtaneelienee solahtanut
mesolahtanemmelienemme solahtaneet
tesolahtanettelienette solahtaneet
hesolahtanevatlienevät solahtaneet
passiivisolahdettaneenlienee solahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivisolahtaa
1. inf. pitkä muotosolahtaakseen
2. inf. inessiivisolahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivisolahdettaessa
2. inf. instruktiivisolahtaen
3. inf. inessiivisolahtamassa
3. inf. elatiivisolahtamasta
3. inf. illatiivisolahtamaan
3. inf. adessiivisolahtamalla
3. inf. abessiivisolahtamatta
3. inf. instruktiivisolahtaman
4. infinitiivisolahtaminen
5. infinitiivisolahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisolahtava
Passiivin 1. partisiippisolahdettava
Aktiivin 2. partisiippisolahtanut
Passiivin 2. partisiippisolahdettu
Agenttipartisiippisolahtama
Kieltopartisiippisolahtamaton

Riimit

-olɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Solahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/solahtaa