so­lu­a

verbi/ˈsoluɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

so-lu-a (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. virrata rauhallisesti, soljua
  2. yksikön partitiivi sanasta solu

Esimerkkilauseet

Sitäkään hän ei tuntenut, vaan solui sen ohi samoin kuin edellisenkin.
— Jules Verne, Tonavan luotsi
Se läpäisee ja elävöittää maailmankaikkeuden jokaisen solun ja atomin, ollen niissä ikuinen, kuvastaen kaikkeudellista voimaa, viisautta ja autuutta.
— Willie Angervo, Elämän salaisuus
Yhdestä solusta tulee kaksi uutta solua, lapsisolua, jotka ovat samanlaisia kuin emosolukin, vain pienempiä.
— Wikipedia: Muna vai kana

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan solua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Mutta heti, kun se oli ehtinyt keskelle jokea, käännettiin se, ja äänettömästi se solui myötävirtaan.
— James Fenimore Cooper, Haukansilmä
Ulkonainen elämä solui tasaisesti eteenpäin niinkuin ennenkin.
— Veikko Korhonen, Sukuperintö
Ihmisvirta solui hitaasti alas, hajotakseen temppelin edustalla eri suunnille.
— Olli Karila, Salatun kaupungin kaunotar

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin Pohjois-Suomi savolaismurteet
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, vertaa suljua (s.v. sulju), solista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalasoluo ’solua, lipua, valua’ (← suomi), šolahtoa ’laskeutua, valahtaa, luiskahtaa, pujahtaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

1 332 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: solut 49 % · solu 20 % · solua 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin solua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsolunsoluinolen solunutolin solunut
sinäsolutsoluitolet solunutolit solunut
hänsoluusoluion solunutoli solunut
mesolummesoluimmeolemme soluneetolimme soluneet
tesoluttesoluitteolette soluneetolitte soluneet
hesoluvatsoluivatovat soluneetolivat soluneet
passiivisolutaansoluttiinon soluttuoli soluttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsoluisinolisin solunut
sinäsoluisitolisit solunut
hänsoluisiolisi solunut
mesoluisimmeolisimme soluneet
tesoluisitteolisitte soluneet
hesoluisivatolisivat soluneet
passiivisoluttaisiinolisi soluttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsolu—
hänsolukoonolkoon solunut
mesolukaamme—
tesolukaa—
hesolukootolkoot soluneet
passiivisoluttakoonolkoon soluttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsolunenlienen solunut
sinäsolunetlienet solunut
hänsoluneelienee solunut
mesolunemmelienemme soluneet
tesolunettelienette soluneet
hesolunevatlienevät soluneet
passiivisoluttaneenlienee soluttu

Infinitiivit

1. infinitiivisolua
1. inf. pitkä muotosoluakseen
2. inf. inessiivisoluessa
2. inf. inessiivi, passiivisoluttaessa
2. inf. instruktiivisoluen
3. inf. inessiivisolumassa
3. inf. elatiivisolumasta
3. inf. illatiivisolumaan
3. inf. adessiivisolumalla
3. inf. abessiivisolumatta
3. inf. instruktiivisoluman
4. infinitiivisoluminen
5. infinitiivisolumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisoluva
Passiivin 1. partisiippisoluttava
Aktiivin 2. partisiippisolunut
Passiivin 2. partisiippisoluttu
Agenttipartisiippisoluma
Kieltopartisiippisolumaton

Riimit

-oluɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Solua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/solua