suk­ke­luus

Camille, köyhä, melko ruma nuorukainen, joka puhui vaikeasti — sillä hän änkytti, mikä esti häntä kehittymästä suurpuhujaksi, muttei estänyt häntä olemasta suuri kirjailija — oli hurmannut hänet säkenöivällä sukkeluudellaan ja sydämensä hyvyydellä.

Hän oikein riemuitsi päästyään äskeisestä painostuksesta, jutteli kaikenmoista, kertoi sukkeluuksia ja kaupunginkuulumisia, ihmetteli ja puhui toiveistaan, kaikki samassa puhetulvassa.

Hänen runoutensa, taikka oikeastaan sen parhaiden tuotteiden, tunnusmerkkejä ovat sanonnan rakastettava keveys sekä sen salamoiva, sattuva sukkeluus, joka usein kärjistyy hienoksi ironiaksi.