tolk­ku

substantiivi/ˈtolkːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tolk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 4 915. yleisin sana

Merkitykset

  1. järkevyys, järki, mielekkyysEi tuossa ole mitään tolkkua.
  2. tajunta, tajuissaan oleminen, vastakohtana tajuttomuudelleSiinä voi äkkiä olla tolkku pois.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Teehän vielä", kehotti Maria tosissaan, vaikka sydämessään nauroi, kun näki Tapanin olevan niin tolkussa.
— Heikki Meriläinen, Korpelan seppä
"Tulkaahan toki tolkuillenne, Tinkeles, ja puhukaa." Hän itsekin katseli arastellen noita himmeitä laseja.
— Gustav Freytag, Vanha kauppiaskoti
Äänne esiintyy vain vokaalin jälkeen tavun koodassa; sitä on toisaalta pidetty : n allofonina, mutta toisaalta myös itsenäisenä foneemina kontrastiivisuutensa vuoksi, esimerkiksi tolk ' järki, tolkku ' vs.
— Wikipedia: Valkovenäjän kieli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tolkku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Kun viimeksi näin hänet, ei tuntunut enää olevan täydellä tolkullakaan.
— Ilma Virtala, Heikki Ortela
Jo Yrjö vähitellen pääsee tolkuilleen ja huomaa vain unia uneksineensa.
— Simo Eronen, Louhivaaran patriarkka
Koetin ottaa tolkkua miehestä, mutta eihän sieltä mitään selvää tahtonut tulla.
— Tatu Valkonen, Maisteri liikemiehenä
Ja mitä se siitään paranee viivyttelemällä, jos siitä milloinkaan on tolkkua tuleva.
— Santeri Ivalo, Hellaassa

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: tolk)
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
Kymenlaakso Karjala Savo Kainuu Inkerinmaa, paikoin Pohjanmaa Peräpohja
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lainalähde: ← venäjä tolk ’järki, äly, tolkku’, josta esimerkiksi myös mordva tolk ’sama merkitys’; katso myös tulkki, tolkata.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentolkku ’järjestys; selvyys, selko; ymmärrys’, tolkuittā ’neuvoa, selittää’, tolkutoin ’tolkuton, järjetön’
karjalatolkku ’ymmärrys, järki, taju; selvyys, laita, tolkku; tapa, keino, konsti’, tolkukas ’ymmärtäväinen, järkevä, viisas’, tolkutoin ’järjetön, älytön, tyhmä; kannattamaton, hyödytön; kelvoton’, tolkkuija ’ymmärtää, käsittää, älytä; puhella, keskustella; harkita, tuumia; selitellä’
lyyditolk ’tolkku; tila; kunto’, tolkutoińe ’tolkuton, älytön, mieletön, järjetön, pystymätön jhk’, tolkuita ’neuvotella, selittää’
vepsätouk ’tolkku, järki, ymmärrys’, toukutō ’tolkuton, mieletön’, toukīda ’ymmärtää, oivaltaa’
vatjatolkku ’ymmärrys’, tolkutō ’järjetön’
virotolk (g. tolgu) ’ymmärrys, äly; hyöty, etu’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • horse sense
  • intellect

Esiintymistiheys

39 002 esiintymää · 14.9 / milj.

Suomi24
17.4
Sanomalehdet
3.2
Aikakauslehdet
2.7
Wikipedia
0.3
Reddit
21.4
Tekstitykset
4.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: tolkkua 53 % · tolkku 18 % · tolkulla 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-olkːu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tolkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tolkku