su­kui­nen

adjektiivi/ˈsukui̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-kui-nen (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: suku

Merkitys

  1. johonkin sukuun kuuluva, jollekulle tai jollekin sukua oleva

Esimerkkilauseet

"Näissä seuduissa on toisiakin lintuja, jotka ovat melkein joutsenten vertaiset, kuten tuo suuri Kanadan hanhi ja muut sen sukuiset, jotka täyttävät järvet ja joet pari kertaa vuodessa, ollen tervetulleena lisänä metsästäjän eväihin.
— Achilles Daunt, Turkistenpyydystäjät
Mutta miettikää, korkea-sukuinen rouva, miettikää kuinka viheliäiset ne ylhäiset ovat, joilla ei ole varoja ylläpitää ylhäisyyttänsä; ilman varoitta on heillä häpy ja pilkka tarjona, ottamatta hätää lukuunkaan.
— Ludvig Holberg, Don Ranudo de Colibrados eli Köyhyys ja ylpeys
Sanskritissa vokaalit, jotka nykyään käsitetään vokaaleiksi e ja o, ovat alun perin olleet ai ja au, minkä mukaisesti ne myös kirjoitetaan devanagarin sukuisissa aakkostoissa.
— Wikipedia: Monoftongi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sukuinen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Jaakosta tuli Englannin ensimmäinen Stuart-sukuinen hallitsija, Englannin Jaakko I.
— Wikipedia: Margareeta Tudor
SSH-asiakasohjelma kuuluu nykyisin useimpien Unix-sukuisten käyttöjärjestelmien oletusasennukseen, ja se on yleensä käytettävissä komentoriviltä komennolla ssh.
— Wikipedia: SSH

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan suku yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lainalähde: Johd. vartalosta *suke- (tästä myös sukeutua, katso tätä), joka puolestaan saattaa olla ← indoeurooppalainen *suH-; vertaa muinaisintia sū́te (prs.) ’synnyttää, siittää, luoda’.

Sama sana on ilmeisesti myös suomi suku (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan 1787; melko laajalti murt.) ’hiukan, vähän, muutama’

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensuku, sukulain ’sukulainen’
karjalasuku, sukulaine
lyydisuguheimo ’sukulainen’
vepsäsugu ’suku’
vatjasuku ’sama merkitys’, sukulain ’sukulainen’
virosugu (g. soo) ’suku’, sugulane ’sukulainen’, sugutada ’siittää, hedelmöittää’
liivisuʾg ’suku(laisuus); sukulainen; laji, laatu’, suʾgli ’sukulainen’

(liivi tai viro → latvia suga ’suku’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame sokkâ (piitimensaame inarinsaame koltansaame) ’suku’.

Lähisukukielissä

virosugu ’vähän, hiukan’.

Esiintymistiheys

2 323 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
4.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: sukuinen 35 % · sukuisia 18 % · sukuiset 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ukuinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sukuinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sukuinen