su­ku­pe­rä

substantiivi/ˈsukuˌperæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

su-ku-pe-rä (4 tavua) · 8 kirjainta

Yhdyssana: suku + perä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. polveutuminen tietystä sukulinjasta tai esivanhemmista; perityt sukulinjan ominaisuudet

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Siitä sai nimensä Suomi; Sai nimensä suomisesta, Kalevasta kansan juuren, Suuresta sukuperänsä, Mainiosta maan eläjät.
— Elias Lönnrot, Mehiläinen 1836
Sen, että Norman of Torn oli henkipatto, hän olisi saattanut antaa anteeksi, mutta se, että Norman kuulopuheiden mukaan oli halpasyntyinen mies, jonka sukuperä oli tuntematon, nosti ylipääsemättömän muurin heidän välilleen.
— Edgar Rice Burroughs, Kadonnut prinssi
Mecklenburgin herttua polveutui kahdesta eri naisesta, joihin ainakin myöhemmät kronikat liittävät ruotsalaisen, kuninkaallisen sukuperän, ja oli näiden pääperillinen.
— Wikipedia: Mecklenburg (suku)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sukuperä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hieronymus taas tulinen, levoton, seikkailunhaluinen ja hermostunut, valmis taistelemaan totuuden puolesta ja sukuperältään aatelinen.
— Jalmari Kauppala, Keski- ja uudenajan marttyyrien historiaa
Näistä koko Theeban kansa johti sukuperänsä, joten sitä tässä nimitetään "käärmekylvöksi".
— Sofokles, Antigone
He olivat alhaista sukuperää, ilman vähintäkään sivistystä.
— Julius Krohn, Kertomuksia Suomen historiasta V2

Englanninkieliset vastineet

  • lineage

Esiintymistiheys

202 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eræ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sukuperä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sukuperä