suu­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla
  2. hyljeksiä ruokaa, jättää syömättä (tavallisesti eläin)
  3. syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa

Etymologia

1suutaa1 – kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
paikoin Keski-Suomi ja ymp., Vermlanti
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Joko johd:ia sanasta suu (katso tätä) tai erillisestä (v)kantasuomi sanasta *śuta (joka on saanut äänt. vaikutusta v:stä suutaa2) = luulajansaame tjåhtē ’kiristyskiila, suude’, tjåhttit ’suudita, kiilata’ sekä mahdollisesti myös saame čutte (~ čuđđe) ’tarinoissa mainittu »†taala» l. vainolainen’, ellei viimemainittu kuulu suomi sota sanan yhteyteen (saame čutte edelleen → venäjä čud ’eräiden itämerensuomi kansojen, aik. virolaisten ja vatjalaisten, myöh. myös pohj.-vepsäläisten nimitys’ (→ suomi tšuudi ’sama merkitys’), johd. čuhná ’suomalainen tai virolainen (pejorat.)’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūtā (prs. sūvvan) ’lyödä suuteet esimerkiksi viikatteen niteen tiukentamiseksi’, (kervehen ’kirveen’) sūin (g. sūtimen) ’suude’, sūvve: (viikatteen) sūtēt ’sama merkitys’
karjalasuuvita ’kiilata, tilkitä, tukkia’, suuve ’suude, kiila’
viromurt. suue, suudi, suumes (g. suudme) ’kiila’, (Wied) suie, sui(d)me, suias ’sama merkitys’, suiata, suudata ’kiilata, kiristää kiilalla’.

2suutaa2 – hyljeksiä ruokaa, jättää syömättä (tavallisesti eläin)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä

(vertaa suutia2), katso erikseen suistaa, suitset, suukko

Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensū ’suu’
karjalasuu, suulas, suulastoa ’suudella’, suuvella (myt.) ’pilata varsinkin kehumalla, kiittämällä tai katsoa pahalla silmällä; suudella’, suuve ’heinät ja oljet, jotka jäävät eläimiltä syömättä’
lyydisū ’(ihmisen, eläimen, kuopan, uunin) suu’
vepsäsu, sū ’suu’
vatjasū ’sama merkitys; etuosa’
virosuu ’suu; aukko’
liivisū ’suu (myös uunin, säkin, joen); kita, aukko’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame tjuvve (ruotsinsaame) ’ruokatorvi; ääni, koiran haukunta (murt.); kurkku; joen uoma’ (LÖ), (tähän ehkä myös pohjoissaame čoddâ (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kurkku, nielu, ruokatorvi’)
marišu: im-šu, imə̑-šu ’neulansilmä’
–? udmurtti śu-: śuez kwaśmɛ ’häntä janottaa (»suunsa kuivuu»)’, śu-kaś ’kalja’
–? komi śu-ke̮ś ’kalja; juoma’, ś. kośmi̮ni̮ ’janottaa’ (kośmi̮ni̮ ’ ’kuivua’)
itämansiitämansi länsimansi pohjoismansi sunt ’(joen, tynnyrin) suu; suuaukko; kynnys’, pohjoismansi sūp ’suu’
unkariszáj, (vanh.) szá ’suu (myös astian, säkin)’, szád ’(esimerkiksi luolan, padan, tynnyrin) suu, ‑aukko; tapinreikä’
–? nenetsi śo ’ruokatorvi; (esimerkiksi pullon) kaula; (joen) suu’
enetsisū, sō, so ’kurkku’
selkuppi(johd.) suolj, sói, soi ’kurkku, kaula; ääni; joen suu’
kamassisoj (johd.) ’kaula, kurkku’.

3suutaa3 – syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suutia yhteydessä

Mahdollisesti samaa alkuperää kuin suutia1 (katso tätä), vaikkakin sanaan on ilmeisesti sekoittunut myös ainakin suu sanan johd. suutaa ’hyljeksiä ruokaa, jättää tähteeksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

83 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suutaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suutaa