suutaa
Merkitykset
- kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla
- hyljeksiä ruokaa, jättää syömättä (tavallisesti eläin)
- syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa
Etymologia
1suutaa1 – kiilata (työkalun vartta terään), tiukata, varustaa kiiloilla
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- Levinneisyys
- paikoin Keski-Suomi ja ymp., Vermlanti
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Joko johd:ia sanasta suu (katso tätä) tai erillisestä (v)kantasuomi sanasta *śuta (joka on saanut äänt. vaikutusta v:stä suutaa2) = luulajansaame tjåhtē ’kiristyskiila, suude’, tjåhttit ’suudita, kiilata’ sekä mahdollisesti myös saame čutte (~ čuđđe) ’tarinoissa mainittu »†taala» l. vainolainen’, ellei viimemainittu kuulu suomi sota sanan yhteyteen (saame čutte edelleen → venäjä čud ’eräiden itämerensuomi kansojen, aik. virolaisten ja vatjalaisten, myöh. myös pohj.-vepsäläisten nimitys’ (→ suomi tšuudi ’sama merkitys’), johd. čuhná ’suomalainen tai virolainen (pejorat.)’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sūtā (prs. sūvvan) ’lyödä suuteet esimerkiksi viikatteen niteen tiukentamiseksi’, (kervehen ’kirveen’) sūin (g. sūtimen) ’suude’, sūvve: (viikatteen) sūtēt ’sama merkitys’ |
|---|---|
| karjala | suuvita ’kiilata, tilkitä, tukkia’, suuve ’suude, kiila’ |
| viro | murt. suue, suudi, suumes (g. suudme) ’kiila’, (Wied) suie, sui(d)me, suias ’sama merkitys’, suiata, suudata ’kiilata, kiristää kiilalla’. |
2suutaa2 – hyljeksiä ruokaa, jättää syömättä (tavallisesti eläin)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan suu yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
(vertaa suutia2), katso erikseen suistaa, suitset, suukko
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sū ’suu’ |
|---|---|
| karjala | suu, suulas, suulastoa ’suudella’, suuvella (myt.) ’pilata varsinkin kehumalla, kiittämällä tai katsoa pahalla silmällä; suudella’, suuve ’heinät ja oljet, jotka jäävät eläimiltä syömättä’ |
| lyydi | sū ’(ihmisen, eläimen, kuopan, uunin) suu’ |
| vepsä | su, sū ’suu’ |
| vatja | sū ’sama merkitys; etuosa’ |
| viro | suu ’suu; aukko’ |
| liivi | sū ’suu (myös uunin, säkin, joen); kita, aukko’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame tjuvve (ruotsinsaame) ’ruokatorvi; ääni, koiran haukunta (murt.); kurkku; joen uoma’ (LÖ), (tähän ehkä myös pohjoissaame čoddâ (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’kurkku, nielu, ruokatorvi’) |
|---|---|
| mari | šu: im-šu, imə̑-šu ’neulansilmä’ |
| – | ? udmurtti śu-: śuez kwaśmɛ ’häntä janottaa (»suunsa kuivuu»)’, śu-kaś ’kalja’ |
| – | ? komi śu-ke̮ś ’kalja; juoma’, ś. kośmi̮ni̮ ’janottaa’ (kośmi̮ni̮ ’ ’kuivua’) |
| itämansi | itämansi länsimansi pohjoismansi sunt ’(joen, tynnyrin) suu; suuaukko; kynnys’, pohjoismansi sūp ’suu’ |
| unkari | száj, (vanh.) szá ’suu (myös astian, säkin)’, szád ’(esimerkiksi luolan, padan, tynnyrin) suu, ‑aukko; tapinreikä’ |
| – | ? nenetsi śo ’ruokatorvi; (esimerkiksi pullon) kaula; (joen) suu’ |
| enetsi | sū, sō, so ’kurkku’ |
| selkuppi | (johd.) suolj, sói, soi ’kurkku, kaula; ääni; joen suu’ |
| kamassi | soj (johd.) ’kaula, kurkku’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3suutaa3 – syrjiä, sortaa (esim. sysimällä pois ruoan äärestä; eläimet toisiaan), syödä toisenkin osa
Esiintymistiheys
83 esiintymää · 0.0 / milj.
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Suutaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suutaa