- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan suuttua yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja
Lähtökohta: Sanaa on toisaalta pidetty (epävarmana) skandinaavinen lainana, vertaa muinaisnorja sút ’suru, murhe, huoli; sairaus’, nykynorja sut ’valitus, suru, rauhattomuus, huoli, huolenpito’, johd. muinaisnorja sýta ’aiheuttaa surua, vaivata, surra jtak, välittää, huolehtia jstak’, nykynorja syte, syta ’huolehtia, olla huolissaan tai rauhaton, valittaa, esittää valituksia; hankkia’, muinaisruotsi nykyruotsi murt. syta ’huolehtia, olla huolissaan’. Vertaa syytinki.
Mahdollisesti samaa pesyettä kuin suu (katso tätä), jolloin suuttua verbin nykymerk:een on tultu ← ’väsyä, uupua, kyllästyä jhk (Agr; paikoin Varsinais-Suomi)’ ← ’täyttyä’ (vertaa kantasana suuttaa (Renv 1826) ’työntää suuhun, täyttää’). —
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sūttua ’suuttua’ |
|---|---|
| karjala | suuttuo ’suuttua’, suututtoa, suuttoa ’suututtaa’ |
| lyydi | (itk.) sūtuskendella ’olla suuttunut’ |
| vepsä | sūtta (prs. sūtun; harv.) ’suuttua’, sūtute̮ldaze̮ ’pitää vihaa’ |
| vatja | sūtun (prs.; August Ahlqvistin aineistosta) ’suuttua, kyllästyä’, sūttu- (Must): piimä sūtub ’maito juoksee, menee juustoksi’ (vertaa inkeroinen sūrtua s.v. suurimo) |
(suomi → pohjoissaame sutˈtât (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’suuttua; (Pi Lu myös) kyllästyä’; pohjoissaame sutˈto (luulajansaame inarinsaame) ’viha, suuttumus’).