suu­tut­taa

verbi/ˈsuːtutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suu-tut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 6 192. yleisin sana

Johdettu sanasta: suuttua

Merkitykset

  1. kokea suuttumuksen tunnettaNyt minua kyllä suututtaa!
  2. saada joku tai jokin suuttumaanPekka, älä suututa koiraa!

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Vähäistä ylemmäksi, missä polku poikkesi toisaalle päin, jäi hän taas seisomaan; ei hän voinut jättää kuuntelematta soitantoa, ja suututti Jörgineä vielä silläkin, että meni ihan lauta-aidan viereen saakka ja yritteli sisäpuolelle tirkistellä.
— Jonas Lie, Elinkautinen
"Olen pahoillani, että suututin teidät", sanoi Zoë, kohottaen kasvonsa häntä kohti ja hymyillen tuollaista liikuttavaa, epäröivää pikku hymyä, jolla hento olento pyytää anteeksiantoa ja poikkeuksetta saakin sen, jollei mies ole suorastaan raaka.
— F. Marion Crawford, Arethusa
Koska hän oli saanut oppia, sikäläinen virasto palkkasi hänet, mikä taas suututti paikallista lehdistöä, joka karsasti ajatusta, että virasto työllisti vangin.
— Wikipedia: Henry Savery

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suututtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Herra on tässä sangen vihastunut: häntä suututtaa kovin, ettei lapsia ja nuorisoa holhota.
— Martti Luther, Hengellinen virvoittaja
Sanasi suututtivat minua, vaikenin, mutta sinä luit äänettömän vastaukseni.
— Liina Röösgrén, Kohtalon leikkiä
Lanciotton maltti häipyi hitaasti, eikä häntä enää pidättänytkään mikään muu kuin isäntänsä suututtamisen pelko.
— Rafael Sabatini, Aseistettu rakkaus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suuttua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Lähtökohta: Sanaa on toisaalta pidetty (epävarmana) skandinaavinen lainana, vertaa muinaisnorja sút ’suru, murhe, huoli; sairaus’, nykynorja sut ’valitus, suru, rauhattomuus, huoli, huolenpito’, johd. muinaisnorja sýta ’aiheuttaa surua, vaivata, surra jtak, välittää, huolehtia jstak’, nykynorja syte, syta ’huolehtia, olla huolissaan tai rauhaton, valittaa, esittää valituksia; hankkia’, muinaisruotsi nykyruotsi murt. syta ’huolehtia, olla huolissaan’. Vertaa syytinki.

Mahdollisesti samaa pesyettä kuin suu (katso tätä), jolloin suuttua verbin nykymerk:een on tultu ← ’väsyä, uupua, kyllästyä jhk (Agr; paikoin Varsinais-Suomi)’ ← ’täyttyä’ (vertaa kantasana suuttaa (Renv 1826) ’työntää suuhun, täyttää’). —

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūttua ’suuttua’
karjalasuuttuo ’suuttua’, suututtoa, suuttoa ’suututtaa’
lyydi(itk.) sūtuskendella ’olla suuttunut’
vepsäsūtta (prs. sūtun; harv.) ’suuttua’, sūtute̮ldaze̮ ’pitää vihaa’
vatjasūtun (prs.; August Ahlqvistin aineistosta) ’suuttua, kyllästyä’, sūttu- (Must): piimä sūtub ’maito juoksee, menee juustoksi’ (vertaa inkeroinen sūrtua s.v. suurimo)

(suomi → pohjoissaame sutˈtât (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’suuttua; (Pi Lu myös) kyllästyä’; pohjoissaame sutˈto (luulajansaame inarinsaame) ’viha, suuttumus’).

Englanninkieliset vastineet

  • exasperate
  • acerbate
  • gall
  • nettle
  • ruffle
  • aggravate

Esiintymistiheys

28 008 esiintymää · 10.7 / milj.

Suomi24
9.9
Sanomalehdet
4.1
Aikakauslehdet
2.0
Wikipedia
5.2
Reddit
9.8
Tekstitykset
28.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: suututtaa 58 % · suututti 13 % · suututtanut 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suututtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuututansuututinolen suututtanutolin suututtanut
sinäsuututatsuututitolet suututtanutolit suututtanut
hänsuututtaasuututtion suututtanutoli suututtanut
mesuututammesuututimmeolemme suututtaneetolimme suututtaneet
tesuututattesuututitteolette suututtaneetolitte suututtaneet
hesuututtavatsuututtivatovat suututtaneetolivat suututtaneet
passiivisuututetaansuututettiinon suututettuoli suututettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuututtaisinolisin suututtanut
sinäsuututtaisitolisit suututtanut
hänsuututtaisiolisi suututtanut
mesuututtaisimmeolisimme suututtaneet
tesuututtaisitteolisitte suututtaneet
hesuututtaisivatolisivat suututtaneet
passiivisuututettaisiinolisi suututettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuututa—
hänsuututtakoonolkoon suututtanut
mesuututtakaamme—
tesuututtakaa—
hesuututtakootolkoot suututtaneet
passiivisuututettakoonolkoon suututettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuututtanenlienen suututtanut
sinäsuututtanetlienet suututtanut
hänsuututtaneelienee suututtanut
mesuututtanemmelienemme suututtaneet
tesuututtanettelienette suututtaneet
hesuututtanevatlienevät suututtaneet
passiivisuututettaneenlienee suututettu

Infinitiivit

1. infinitiivisuututtaa
1. inf. pitkä muotosuututtaakseen
2. inf. inessiivisuututtaessa
2. inf. inessiivi, passiivisuututettaessa
2. inf. instruktiivisuututtaen
3. inf. inessiivisuututtamassa
3. inf. elatiivisuututtamasta
3. inf. illatiivisuututtamaan
3. inf. adessiivisuututtamalla
3. inf. abessiivisuututtamatta
3. inf. instruktiivisuututtaman
4. infinitiivisuututtaminen
5. infinitiivisuututtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuututtava
Passiivin 1. partisiippisuututettava
Aktiivin 2. partisiippisuututtanut
Passiivin 2. partisiippisuututettu
Agenttipartisiippisuututtama
Kieltopartisiippisuututtamaton

Riimit

-uːtutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suututtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suututtaa