tee­va­ti

Hän ajatteli iltoja, jolloin heille tuotiin sana koululle — useimmiten silloin kun metsäherra oli poissa — ja he saivat teetä, ja hilloruukut ja korput tulivat pöytään, ja he söivät teevadeilta, ja juttelivat, ja rouva Berg ja hän nauroivat ja lauloivat.

Tämä oli niin sanottu "laitos", jonka ovien edustalla seisoi kaikkiaan pari kolme tyhjää ajoneuvoa, sillä itse ajurit istuivat alakerrassa käsissään höyryävät teevadit; yläkerta oli näet määrätty Viipurinpuolen "herroja" varten.

Esimerkiksi Tolstoi kuvasi kenraalin ja taitelijan keskinäistä istuntoa romaanissa Ylösnousemus (1899) seuraavasti:Teevati vastasi kenraalin tekemään kysymykseen miten sielut kuoleman jälkeen tuntevat toisensa.