- Alkuperä
- Lainasana (indoeurooppalainen)
- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan suola yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← indoeurooppalainen, kuten myös mordva sal ’suola’ | ? mari ‑tsal, ‑t́śal: šantsal, šönt́śal | udmurtti si̮lal ’sama merkitys’ (pohjoismansi solwal ’suola’ mahdollisesti tästä) | komi sol (? → itähanti sălnə, etelähanti săt, pohjoishanti săl) ’suola’; tarkkaa lainalähdettä ei ole pystytty osoittamaan. Ainakin mordva ja permiläinen sanat palautuvat asuun *salᴈ, johon on verrattu indoeurooppalainen sanoja tokaarin *sale ’suola’ ja muinaisintia sal-ilá- ’merivesi’ (myös itämerensuomi sana voidaan palauttaa tähän, jos oletetaan samanlaista diftongiutumista kuin sanassa suoja1), vertaa lisäksi latina sal, venäjä soĺ, latvia sāls ’suola’, liettua sólymas ’suolavesi’. Kyseessä voi myös olla kulkusana tai ryhmä eri lähteistä saatuja lainoja.
Sen sijaan unkari sanaa só ’suola’ pidetään omap. muodosteena, joka liittyy suomi sanan hapan kantamuotoon.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sōla ’suola’, sōlata ’suolata’, sōlain ’suolainen’ |
|---|---|
| karjala | suola, suolata, suola(h)ine |
| lyydi | suol, suolata, suolaińe ’sama merkitys’ |
| vepsä | sol ’suola’, solata ’suolata’ |
| vatja | sōla, sōle̮t ’suola, suolata’, sōle̮in ’suolainen’ |
| viro | sool, soolata ’suola, suolata’, soolane ’suolainen’ |
| liivi | sūol ’suola’, sūolə ’suolata’, sūoli ’suolainen’ |
(suomi → koltansaame suo´llĕ (kildininsaame turjansaame) ’suola’)