- Alkuperä
- Lainasana (indoeurooppalainen)
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan suola yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lainalähde: ← indoeurooppalainen, kuten myös mordva sal ’suola’ | ? mari ‑tsal, ‑t́śal: šantsal, šönt́śal | udmurtti si̮lal ’sama merkitys’ (pohjoismansi solwal ’suola’ mahdollisesti tästä) | komi sol (? → itähanti sălnə, etelähanti săt, pohjoishanti săl) ’suola’; tarkkaa lainalähdettä ei ole pystytty osoittamaan. Ainakin mordvan ja permiläiset sanat palautuvat asuun *salᴈ, johon on verrattu indoeurooppalaisia sanoja tokaarin *sale ’suola’ ja muinaisintia sal-ilá- ’merivesi’ (myös itämerensuomalainen sana voidaan palauttaa tähän, jos oletetaan samanlaista diftongiutumista kuin sanassa suoja1), vertaa lisäksi latina sal, venäjä soĺ, latvia sāls ’suola’, liettua sólymas ’suolavesi’. Kyseessä voi myös olla kulkusana tai ryhmä eri lähteistä saatuja lainoja.
Sen sijaan unkarin sanaa só ’suola’ pidetään omap. muodosteena, joka liittyy suomen sanan hapan kantamuotoon.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sōla ’suola’, sōlata ’suolata’, sōlain ’suolainen’ |
|---|---|
| karjala | suola, suolata, suola(h)ine |
| lyydi | suol, suolata, suolaińe ’sama merkitys’ |
| vepsä | sol ’suola’, solata ’suolata’ |
| vatja | sōla, sōle̮t ’suola, suolata’, sōle̮in ’suolainen’ |
| viro | sool, soolata ’suola, suolata’, soolane ’suolainen’ |
| liivi | sūol ’suola’, sūolə ’suolata’, sūoli ’suolainen’ |
(suomi → koltansaame suo´llĕ (kildininsaame turjansaame) ’suola’)