1tikkuri1 – kymmenen kappaleen erä etenkin eläinten nahkoja
- Alkuperä
- Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: deker)
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1609
Lähtökohta: ← myöhäinen muinaisruotsi deker, dikur, nykyruotsi däcker, muinaisnorja dekur, nykynorja deker ’sama merkitys’ (← keskialasaksa deker ←← latina decuria ’kymmenkunta, alkuaan kymmenen miehen osasto’).
2tikkuri2 – villakäsine, lapanen; villapaita tai ‑takki
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: sticka)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tikku yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lähtökohta: ← nykyruotsi sticka, murt. Suomi stikko ’tikku; sukkapuikko; (murt. Suomi myös) viikatteen hioin’, myöhäinen muinaisruotsi stikka ’tikku’ (keskialasaksa sticke ’terävä keppi; puikko, neula; paalu’).
viro tikk (g. tiku) ’tikku’ ← joko alasaksa tai ehkä ruotsi, mahdollisesti myös suomi vaikutusta; luulajansaame stihkkō (uumajansaame) ’kyynärä; (Lu myös) tulitikku’ ← skandinaavinen; inarinsaame tikku ’tikku, sälö’, tikkur ’villatakki, ‑paita’ ← suomi.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tikku ’tikku, pieni lastu’ |
|---|
| karjala | tikku ’sama merkitys; sukkapuikko’, tikuttoa ’neuloa puikoilla’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja