ti­kut­taa

verbi/ˈtikutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ti-kut-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitykset

  1. (rakennustekniikka)naulata rapattavaan seinään rappaustikut
  2. käyttää hammastikkuja
  3. (harrasteslangia)kutoa kutomapuikoilla

Esimerkkilauseet

Pendyyli kirjoituspöydällä tikuttaa hitaammin, yhä hitaammin, ikäänkuin ontuen.
— Harri Kangas, Rakkauden kirous
Kello seinällä tikuttaa, mitä oisi hän huomannut, suuri salojen lapsi.
— Simo Eronen, Louhivaaran patriarkka
Tuuli hengittää murheellisesti asumuksen ympärillä, seinäkello tikuttaa tasaisesti, tuiju sihahtaa ja kähähtää; sen heikko, horjuva valo lankeaa ukon liidunvalkoiseen päälakeen, jossa sinipunaiset suonet vongertelevat kuin onkilierot, kirjan likaisenharmaille lehdille, ja punaiseen luteeseen, joka on rähminyt esiin sen saranoista.
— Pentti Haanpää, Maantietä pitkin

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tikuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Cora makaa katsellen minuun, kello tikuttaa kamiinalla, avoimen akkunan takana pauhaa kaupungin häly.
— Knut Hamsun, Pan

Etymologia

1tikuttaa1 – kiinnittää tikuilla (esim. nahka kuivumaan); hioa viikatetta; puhdistaa hammasvälit hammastikulla

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: sticka)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tikku yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lähtökohta: ← nykyruotsi sticka, murt. Suomi stikko ’tikku; sukkapuikko; (murt. Suomi myös) viikatteen hioin’, myöhäinen muinaisruotsi stikka ’tikku’ (keskialasaksa sticke ’terävä keppi; puikko, neula; paalu’).

viro tikk (g. tiku) ’tikku’ ← joko alasaksa tai ehkä ruotsi, mahdollisesti myös suomi vaikutusta; luulajansaame stihkkō (uumajansaame) ’kyynärä; (Lu myös) tulitikku’ ← skandinaavinen; inarinsaame tikku ’tikku, sälö’, tikkur ’villatakki, ‑paita’ ← suomi.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentikku ’tikku, pieni lastu’
karjalatikku ’sama merkitys; sukkapuikko’, tikuttoa ’neuloa puikoilla’

2tikuttaa2 – tikittää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tikittää yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, viro

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentikuttā ’tikittää’
karjalatikitteä ’sama merkitys; nakuttaa’
vepsät́iketada, t́ikutada, t́ikitada ’tikittää; hakata, nokkia (esimerkiksi tikka)’
viro(Wied) tikatada ’tikittää; nakuttaa’, tikutada ’sama merkitys; piipittää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

212 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: tikuttaa 100 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tikuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätikutantikutinolen tikuttanutolin tikuttanut
sinätikutattikutitolet tikuttanutolit tikuttanut
häntikuttaatikuttion tikuttanutoli tikuttanut
metikutammetikutimmeolemme tikuttaneetolimme tikuttaneet
tetikutattetikutitteolette tikuttaneetolitte tikuttaneet
hetikuttavattikuttivatovat tikuttaneetolivat tikuttaneet
passiivitikutetaantikutettiinon tikutettuoli tikutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätikuttaisinolisin tikuttanut
sinätikuttaisitolisit tikuttanut
häntikuttaisiolisi tikuttanut
metikuttaisimmeolisimme tikuttaneet
tetikuttaisitteolisitte tikuttaneet
hetikuttaisivatolisivat tikuttaneet
passiivitikutettaisiinolisi tikutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätikuta—
häntikuttakoonolkoon tikuttanut
metikuttakaamme—
tetikuttakaa—
hetikuttakootolkoot tikuttaneet
passiivitikutettakoonolkoon tikutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätikuttanenlienen tikuttanut
sinätikuttanetlienet tikuttanut
häntikuttaneelienee tikuttanut
metikuttanemmelienemme tikuttaneet
tetikuttanettelienette tikuttaneet
hetikuttanevatlienevät tikuttaneet
passiivitikutettaneenlienee tikutettu

Infinitiivit

1. infinitiivitikuttaa
1. inf. pitkä muototikuttaakseen
2. inf. inessiivitikuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivitikutettaessa
2. inf. instruktiivitikuttaen
3. inf. inessiivitikuttamassa
3. inf. elatiivitikuttamasta
3. inf. illatiivitikuttamaan
3. inf. adessiivitikuttamalla
3. inf. abessiivitikuttamatta
3. inf. instruktiivitikuttaman
4. infinitiivitikuttaminen
5. infinitiivitikuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitikuttava
Passiivin 1. partisiippitikutettava
Aktiivin 2. partisiippitikuttanut
Passiivin 2. partisiippitikutettu
Agenttipartisiippitikuttama
Kieltopartisiippitikuttamaton

Riimit

-ikutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tikuttaa