tik­ku

substantiivi/ˈtikːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tik-ku (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 3 537. yleisin sana

Merkitykset

  1. pieni, kapea ja lyhyehkö kappale puutatikku sormessa
  2. tulitikku

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hän jyskytti halolla oveen; mutta silloin kuului sieltä surkea hätähuuto, ja Mari viskasi pois puut, joita hänellä oli esivaatteessaan, ja avasi säppiraudan, jonka pidikkeeksi tikku oli pistetty.
— Jonas Lie, Elinkautinen
Kun silakat ruokapöydällä usein loppuivat ennen aikaa, pani R. tikuista jalat muutaman silakan alle, ja vastasi, kun emäntä kysyi mitä sillä tarkoitettiin, että silakat olivat valitut asioitsijat pyytämään ruoan lisäystä vastaiseksi.
— K. Pohjanen, Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista
Leimoja ovat olleet esimerkiksi kampaleimasin, ristikkokuvio, tikun ympärille kiedottu naru eli kierrenuoraleimasin, simpukankuori, puulastan pää, puolikuu ja tikun pyöreä pää.
— Wikipedia: Säräisniemen keramiikka 1

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tikku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Teoria osoittautuu todeksi, kun lauma Tikku - ja Takku-robotteja lähestyy Simpsoneita.
— Wikipedia: Simpsonit (6. tuotantokausi)
Sydän sykkien ja kädet vapisten Pencroff raapaisi tikkua karkeapintaiseen kiveen.
— Jules Verne, Salaperäinen saari
Hän raapasi tulen ja ojensi palavan tikun Nick'ille, tämä ei huolinut siitä.
— Ethel M. Dell, Kotkan tie
Olihan hän luvannut vaimolleen, että hän ei siinä asiassa tikkua ristiin panisi.
— Eino Leino, Kootut teokset XI

Etymologia

1tikku1 – puusta irronnut pieni sälö, puikko tms.; puikkomainen kappale; päre; sukkapuikko; viikatteen hioin

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: sticka)
Vanhin tieto
Ericus Erici Sorolainen, 1621
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lähtökohta: ← nykyruotsi sticka, murt. Suomi stikko ’tikku; sukkapuikko; (murt. Suomi myös) viikatteen hioin’, myöhäinen muinaisruotsi stikka ’tikku’ (keskialasaksa sticke ’terävä keppi; puikko, neula; paalu’).

viro tikk (g. tiku) ’tikku’ ← joko alasaksa tai ehkä ruotsi, mahdollisesti myös suomi vaikutusta; luulajansaame stihkkō (uumajansaame) ’kyynärä; (Lu myös) tulitikku’ ← skandinaavinen; inarinsaame tikku ’tikku, sälö’, tikkur ’villatakki, ‑paita’ ← suomi.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentikku ’tikku, pieni lastu’
karjalatikku ’sama merkitys; sukkapuikko’, tikuttoa ’neuloa puikoilla’

2tikku2 – pöytäviina

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: sticka)
Slangissa
1950 lähtien

Helsingin slangissa

tikku

← ruotsi (Suomessa) sticka: ha (sig) en sticka ’olla huppelissa’ (saksa einen Stich haben ’olla pöpi’); voi myös liittyä sanaan tikku, tikkuviina (1940–) ’(halpa) pöytäviina’, jonka nimitys puolestaan tulee sen raaka-aineesta sulfaattiselluloosasta eli puuspriistä; juovuksissa olon nimitykset eivät kuitenkaan yleensä johdu suoraan nautittavan juoman nimestä.

Englanninkieliset vastineet

  • jackstraw
  • spillikin
  • pick
  • stick
  • stob
  • splint

Esiintymistiheys

60 437 esiintymää · 23.0 / milj.

Suomi24
26.0
Sanomalehdet
4.8
Aikakauslehdet
7.0
Wikipedia
9.3
Reddit
16.5
Tekstitykset
15.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: tikku 22 % · tikun 16 % · tikkua 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ikːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tikku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tikku