toi­vut­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. virkistää, saada toipumaan

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan toipua yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, lyydi, pohjoisvepsä, viro

Todennäköisesti johd. samasta kantavartalosta kuin toimi1, toimi2, tointua ja toittaa, katso näitä. Vertaa myös taju, taimi, taipua, taintua, taittaa.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalatoipuo ’elpyä, piristyä, tulla tajuihinsa, selvitä, parantua’, toivuttoa ’parantaa, saada virkoamaan’
lyyditoibduda ’toipua’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä toibuda ’sama merkitys’
virotoibuda ’toipua, virkistyä, parantua’, toibutada ’parantaa, virkistää’

(suomi → pohjoissaame doaiˈbat (luulajansaame inarinsaame) ’riutua (N); toipua (Lu In)’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Toivuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/toivuttaa