toin­tu­a

verbi/ˈtoi̯ntuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

toin-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. selvitä, palautua esimerkiksi tajuttomuudesta tai hämmennyksestä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Tointuessaan Rolf makasi tulen vieressä, Kuonab kumartuneena hänen ylitseen vakavan ja huolestuneen näköisenä.
— Ernest Thompson Seton, Rolf salolla
Kun hän taas tointui, oli jo alkanut hämärtää — ja hänelle kannettiin päivällisruoka eteen.
— Leo Tolstoi, Kuolema
Brittimerimiehet taas tointuivat pian taistelusta ja eräs ranskalainen silminnäkijä kirjoittaakin: Vara -amiraali Nelsonin kohtalo Vaikka Trafalgarin taistelu oli kiistattomasti vara -amiraali Nelsonin suurin voitto, hän ei itse päässyt nauttimaan siitä.
— Wikipedia: Trafalgarin taistelu

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tointua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
melko yleinen, ei Inkerinmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala

Todennäköisesti johd. samasta kantavartalosta kuin toimi1, toimi2, toipua ja toittaa, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentointā ’kannattaa’
karjalatointuo ’elpyä, piristyä, tulla tajuihinsa, selvitä, parantua’, tointoa ’kannattaa, maksaa vaivan; ymmärtää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.regain

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • recuperate
  • regain

Esiintymistiheys

593 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi J

Yleisimmät: tointunut 43 % · tointua 23 % · tointuu 19 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tointua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätoinnuntoinnuinolen tointunutolin tointunut
sinätoinnuttoinnuitolet tointunutolit tointunut
häntointuutointuion tointunutoli tointunut
metoinnummetoinnuimmeolemme tointuneetolimme tointuneet
tetoinnuttetoinnuitteolette tointuneetolitte tointuneet
hetointuvattointuivatovat tointuneetolivat tointuneet
passiivitoinnutaantoinnuttiinon toinnuttuoli toinnuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätointuisinolisin tointunut
sinätointuisitolisit tointunut
häntointuisiolisi tointunut
metointuisimmeolisimme tointuneet
tetointuisitteolisitte tointuneet
hetointuisivatolisivat tointuneet
passiivitoinnuttaisiinolisi toinnuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätoinnu—
häntointukoonolkoon tointunut
metointukaamme—
tetointukaa—
hetointukootolkoot tointuneet
passiivitoinnuttakoonolkoon toinnuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätointunenlienen tointunut
sinätointunetlienet tointunut
häntointuneelienee tointunut
metointunemmelienemme tointuneet
tetointunettelienette tointuneet
hetointunevatlienevät tointuneet
passiivitoinnuttaneenlienee toinnuttu

Infinitiivit

1. infinitiivitointua
1. inf. pitkä muototointuakseen
2. inf. inessiivitointuessa
2. inf. inessiivi, passiivitoinnuttaessa
2. inf. instruktiivitointuen
3. inf. inessiivitointumassa
3. inf. elatiivitointumasta
3. inf. illatiivitointumaan
3. inf. adessiivitointumalla
3. inf. abessiivitointumatta
3. inf. instruktiivitointuman
4. infinitiivitointuminen
5. infinitiivitointumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitointuva
Passiivin 1. partisiippitoinnuttava
Aktiivin 2. partisiippitointunut
Passiivin 2. partisiippitoinnuttu
Agenttipartisiippitointuma
Kieltopartisiippitointumaton

Riimit

-ointuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tointua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tointua