- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan turpea yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Deskr. sanue, joka kuulunee takavok. varianttina siihen runsaaseen suomalais-ugrilainen pesyeeseen, josta katso s.v. tyrmätä ja tyrä1, tyrä2; tähän voivat kuulua lisäksi ersämordva toroźems, mokšamordva torə̑źəms ’turvota, paisua’ (suomi vartaloaineksen tyr- mahdollisesti vastineet udmurtti komi ti̮r ’täysi’ sopivat äänt. myös tähän) sekä suomi turpa1 etäsukuk. vastineineen. Katso myös turri, tursuta sekä turta.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | turpia ’tiheä, paksu’, turpohua, turpōssa ’turvota’, turvottā ’turvottaa (puuastioita)’ |
|---|---|
| karjala | turpie ’turvonnut, paksu, lihava; tuuhea, tiheä; runsas, suuri; varakas (talo); riittoisa, täyttävä (ateria)’, turvota ’turvota, paisua (puu vedessä); paksuta; tulla raskaaksi; vaurastua (talo); pilvistyä (sää, taivas)’ |
| lyydi | turbed ’turpea, tuuhea’, turbota (prs. turbonou) ’turvota’, turboittada ’turvottaa (astiaa vedessä)’ |
| vepsä | turbota (prs. turbtab) ’turvota’, turbotada ’turvottaa’, turpte̮ińe ’turpea, lihava’ |
| vatja | turpe̮a ’turpea, pullea, paksu’, turvota (prs. turpōn) ’turvota, paisua, tihetä’ |
| viro | (murt.) turb, turd ’kostea (puu), turvonnut’, turbuda, turduda ’kostua; turvota’, turvutada, turrutada ’turvottaa puuastioita’ |
(suomi → inarinsaame turbođ ’turvota’).