tur­pu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. turvota

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan turpea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Deskr. sanue, joka kuulunee takavok. varianttina siihen runsaaseen suomalais-ugrilainen pesyeeseen, josta katso s.v. tyrmätä ja tyrä1, tyrä2; tähän voivat kuulua lisäksi ersämordva toroźems, mokšamordva torə̑źəms ’turvota, paisua’ (suomi vartaloaineksen tyr- mahdollisesti vastineet udmurtti komi ti̮r ’täysi’ sopivat äänt. myös tähän) sekä suomi turpa1 etäsukuk. vastineineen. Katso myös turri, tursuta sekä turta.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenturpia ’tiheä, paksu’, turpohua, turpōssa ’turvota’, turvottā ’turvottaa (puuastioita)’
karjalaturpie ’turvonnut, paksu, lihava; tuuhea, tiheä; runsas, suuri; varakas (talo); riittoisa, täyttävä (ateria)’, turvota ’turvota, paisua (puu vedessä); paksuta; tulla raskaaksi; vaurastua (talo); pilvistyä (sää, taivas)’
lyyditurbed ’turpea, tuuhea’, turbota (prs. turbonou) ’turvota’, turboittada ’turvottaa (astiaa vedessä)’
vepsäturbota (prs. turbtab) ’turvota’, turbotada ’turvottaa’, turpte̮ińe ’turpea, lihava’
vatjaturpe̮a ’turpea, pullea, paksu’, turvota (prs. turpōn) ’turvota, paisua, tihetä’
viro(murt.) turb, turd ’kostea (puu), turvonnut’, turbuda, turduda ’kostua; turvota’, turvutada, turrutada ’turvottaa puuastioita’

(suomi → inarinsaame turbođ ’turvota’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Turpua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/turpua