- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan veikka yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
varsinkin huudahduksissa ja päivittelyissä
Demin.-johdoksia sanasta veli (katso tätä), joko säännönmukaisesti (← *veljikka) tai epäsäännöllinen, alkuaan lastenk. johdos, samoin kuin suomi veijo (Hemm 1616) ’veli’ ~ karjala veijo, veiju ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | veikko ’veli’, veikkoin(en) huudahduksissa |
|---|---|
| karjala | veikki, veikko ’vanhempi veli tai serkku; (puhuteltaessa) hyvä veli, ystävä hyvä’ |
| lyydi | veika, veikki ’vanhempi veli (puhuteltaessa)’, veikoi ’veli’ |
| vepsä | veikō ’vanhempi veli’ |
(suomi → inarinsaame veäjkku ’veli, veikko; kaveri’; suomi → venäjä véjka, véjko ’laskiaisena Pietariin tai Kronstattiin huvittelunhaluisia maksusta kyyditsemään tullut suomalainen; resupekka’ → suomi (Inkerinmaa, paikoin Karjalan kannas) veikka ’sama merkitys’).
Samaa juurta olevia sanoja
Erään arvelun mukaan sana voisi olla samantapainen hyväilynimitys kuin siukku (← sisar) ja veikko (← veli) ja johtua sanasta emä (katso tätä), toisen mukaan taas
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | eukko ’eukko; vaimo’. |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| etelämansi | etelämansi jükǟ, itämansi ēk˳ə, länsimansi jēk, pohjoismansi ēk˳a ’vaimo’ |
|---|---|
| unkari | (vanh.) ik, ike, ük ’isoäiti’ |
mutta molemmat otaksumat ovat epävarmoja.
Samaa juurta olevia sanoja
- eukko1782
- mannun e.
- metsän e.
- viljan e.