ve­si­poi­ka

Istuimme huvilani verannalla, veljeni ja minä, pienen "tyytinkin" ääressä, joka — suokaa anteeksi, hyvät vesipojat — maistui sangen hyvältä.

Hän oli kuullut sanan "vesipoikia".

Pidempien hiusten ja parrakkaan kasvojen ohella se menetti vasemman kätensä tavattuaan Vesipojan kanssa Charybdisin, joka varasti hänen voimansa, mutta oli tyytymätön niiden rajoituksiin.