vietti
substantiivi/ˈʋie̯tːi/
Merkitykset
- 1.(biologia)(psykologia)käyttäytymismalli, joka eläimellä on ilman ennakkokokemusta
- 2.indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viettää
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.drive
- saksaTrieb (m)
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Viimeksimainitut olivat juuri tällä haavaa esiintyönnetyt, kun hän nojautui selkäkenoon tilavassa nojatuolissaan ja oikoi jalkojaan, kysellen mielessään hämärästi, tokko hän mahtoi kauan tyytyä siihen rauhalliseen elämään, jota hän vietti.
— Hyvät herrat, sanoi Rodolphe ystävilleen, — pyydän anteeksi, että olen ollut niin kauan antamatta tietoja itsestäni, mutta ymmärtänette minua, kun sanon, että vietin silloin juuri kuherruskuukauttani.
Hellens vietti nuorena huoletonta yläluokkaista elämää, ja hänestä tuli monikasvoinen, mutta heikkoluonteinen mies, josta ei oikeastaan tiedetä kenen hyväksi hän lopulta vakoili.
Englanninkieliset vastineet
- drive
- urge
Esiintymistiheys
17 763 esiintymää, 6.8 / milj.
Suomi24
7.9
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
1.9
Wikipedia
1.9
Reddit
3.7
Tekstitykset
2.5
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5, vokaalivaihtelutyyppi C
| Nominatiivi | vietti |
| Genetiivi | vietin |
| Partitiivi | viettiä |
| Essiivi | viettinä |
| Translatiivi | vietiksi |
| Inessiivi | vietissä |
| Elatiivi | vietistä |
| Illatiivi | viettiin |
| Adessiivi | vietillä |
| Ablatiivi | vietiltä |
| Allatiivi | vietille |
| Abessiivi | vietittä |
Riimit
-ietːi
Kaikki riimit