- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vilu yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Samaa, ilmeisesti deskr. alkuperää kuin viileä ja vilpoinen, katso näitä.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vilu ’viileä, kylmä; varjopaikka, siimes’, viluine ’viileä, kylmä’ |
|---|---|
| karjala | vilu ’kylmä; autio; kylmyys, halla, pakkanen’, vilu(h)ine ’kylmä, viileä; viluinen’, vilustuo ’kylmetä, jäähtyä; kylmettyä; autioitua; kylmetä tunteiltaan (rakastavaiset)’ |
| lyydi | vilu ’kylmä’, vilustuda ’jäähtyä’, vilustoittada ’jäähdyttää; viluttaa’ |
| vepsä | vilu ’kylmä; kylmyys’, vilustuda ’vilustua, sairastua vilutautiin’ |
| vatja | vilu ’viileä, kolea, kylmä, viileys’ |
| viro | vilu ’viileä, vilpoinen, kolea; siimes, katve’, vilune, vilus ’viileä, varjoinen’, vilutada ’palella; varjostaa’ |
| liivi | viʾl ’viileä; siimes, varjopaikka’, viʾlli ’varjoisa’, viʾlt (prs. viʾltəb) ’varjostaa’. |