vi­lus­taa

verbi/ˈʋilustɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-lus-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: vilu

Merkitys

  1. paleltaa

Esimerkkilauseet

"Tulen", vastasi hän sitte, "kunhan armolliset herrat vaan sallivat, että ensin autan isääni levolle, hän on sokea ja häntä yhä vilustaa".
— Carit Etlar, Kirjava joukko
— Isää vilustaa, isä on kipeä.
— Ilma Virtala, Kosken laulu
Sisähän ukko astui nyt valkeissa liinoissaan, "Pisara mulle", tokasi, "mua kovin vilustaa!" Tirilirilei!
— Josefina Wettergrund, Kertomuksia II

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vilu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Samaa, ilmeisesti deskr. alkuperää kuin viileä ja vilpoinen, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilu ’viileä, kylmä; varjopaikka, siimes’, viluine ’viileä, kylmä’
karjalavilu ’kylmä; autio; kylmyys, halla, pakkanen’, vilu(h)ine ’kylmä, viileä; viluinen’, vilustuo ’kylmetä, jäähtyä; kylmettyä; autioitua; kylmetä tunteiltaan (rakastavaiset)’
lyydivilu ’kylmä’, vilustuda ’jäähtyä’, vilustoittada ’jäähdyttää; viluttaa’
vepsävilu ’kylmä; kylmyys’, vilustuda ’vilustua, sairastua vilutautiin’
vatjavilu ’viileä, kolea, kylmä, viileys’
virovilu ’viileä, vilpoinen, kolea; siimes, katve’, vilune, vilus ’viileä, varjoinen’, vilutada ’palella; varjostaa’
liiviviʾl ’viileä; siimes, varjopaikka’, viʾlli ’varjoisa’, viʾlt (prs. viʾltəb) ’varjostaa’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

50 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vilustaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävilustanvilustinolen vilustanutolin vilustanut
sinävilustatvilustitolet vilustanutolit vilustanut
hänvilustaavilustion vilustanutoli vilustanut
mevilustammevilustimmeolemme vilustaneetolimme vilustaneet
tevilustattevilustitteolette vilustaneetolitte vilustaneet
hevilustavatvilustivatovat vilustaneetolivat vilustaneet
passiivivilustetaanvilustettiinon vilustettuoli vilustettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävilustaisinolisin vilustanut
sinävilustaisitolisit vilustanut
hänvilustaisiolisi vilustanut
mevilustaisimmeolisimme vilustaneet
tevilustaisitteolisitte vilustaneet
hevilustaisivatolisivat vilustaneet
passiivivilustettaisiinolisi vilustettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävilusta—
hänvilustakoonolkoon vilustanut
mevilustakaamme—
tevilustakaa—
hevilustakootolkoot vilustaneet
passiivivilustettakoonolkoon vilustettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävilustanenlienen vilustanut
sinävilustanetlienet vilustanut
hänvilustaneelienee vilustanut
mevilustanemmelienemme vilustaneet
tevilustanettelienette vilustaneet
hevilustanevatlienevät vilustaneet
passiivivilustettaneenlienee vilustettu

Infinitiivit

1. infinitiivivilustaa
1. inf. pitkä muotovilustaakseen
2. inf. inessiivivilustaessa
2. inf. inessiivi, passiivivilustettaessa
2. inf. instruktiivivilustaen
3. inf. inessiivivilustamassa
3. inf. elatiivivilustamasta
3. inf. illatiivivilustamaan
3. inf. adessiivivilustamalla
3. inf. abessiivivilustamatta
3. inf. instruktiivivilustaman
4. infinitiivivilustaminen
5. infinitiivivilustamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivilustava
Passiivin 1. partisiippivilustettava
Aktiivin 2. partisiippivilustanut
Passiivin 2. partisiippivilustettu
Agenttipartisiippivilustama
Kieltopartisiippivilustamaton

Riimit

-ilustɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vilustaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vilustaa